Minikuvaukset – mitä ne ovat ja miksi osallistua

27/04/2022 • smedupedu • Kommentoi

Viimeisestä blogipostauksesta on kulunut jo reilu vuosi. Olin silloin äitiyden kynnyksellä ja nyt poikani täytti jo vuoden. Studio Metsä on ollut näiden äitiyden ensiaskelten ajan talviunilla ja alkaa nyt pikku hiljaa palata horroksesta elävien kirjoihin. Minikuvaukset ovat ensimmäisenä listalla.

Kuvaukset alkavat alkuun minikuvauksilla, sillä niiden tarjoaminen mahdollistaa itselleni elämän suunnittelun paremmin vielä tässä vaiheessa ennen kuin poikani menee päiväkotiin. Haluan myös voida tarjota mahdollisuuden laadukkaiden kuvien saamiselle ja käyttämiselle asiakkaille, jotka eivät välttämättä muutoin siihen kykenisi.

Mitä minikuvaukset ovat?

Minikuvaukset ovat noin kolmasosan normaalin mittaisista kuvauksista ja näin ollen myös edullisempia. Nyt perjantaina 29.4. Helsingissä tapahtuvat minikuvaukset ovat kestoltaan 20min ja sisältävät kuvausten lisäksi kaksi valokuvaa, jotka valitaan verkkogalleriasta. Verkkogalleria sisältää kaikki valitsemani parhaat kuvat (yleensä vähintään 20). Minikuvausten pituus yleisesti ottaen voi vaihdella 10-30min välillä ja sisältää eri määrän valokuvia.

Minikuvaukset terminä voi nostattaa karvat pystyyn toisilla, jotka miettivät voiko niin lyhyessä ajassa saada hyviä kuvia. Lyhyt vastaukseni tähän on: kyllä. Pidempi vastaukseni on loput tästä blogitekstistä ;)

Minikuvaukset vaativat valokuvaajalta enemmän, sillä valokuvaajan on kyettävä saada asiakas rentoutumaan nopeasti, jotta kuvista saadaan hyvät ja laadukkaat. Onnekseni, ja sinunkin onneksesi, olen erikoistunut kuvaamaan ihmisiä, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Minulle on siis hyvin tuttua asiakkaan jännitys ja epävarmuus. Aloitin tällä konseptilla vuonna 2016 ja vuonna 2018 valmistuin life coachiksi, joten voin sanoa aika hyvällä itsevarmuudella, että pari ässää on hihassa jos tulee tenkkapoo kuvausten aikana.

Mitkä asiat siis vaikuttavat hyvien kuvien syntymiseen?

L U O T T A M U S. Luottamus on ensimmäinen ja tärkein asia, jolle asiakassuhde rakennetaan. Ihmiset ovat älykkäitä ja tuntevat nopeasti voiko ihmiseen luottaa. Ihminen ei välttämättä osaa sanoittaa miltä tuntuu tai miksi mutta he osaavat sanoa, kun jokin ei tunnu oikealta. Toki tunne voi syntyä myös omista epävarmuuksista ja -mukavuuksista mutta omat epävarmuudet ovat ohimeneviä kun taas intuitiivinen epäluottamus on ja pysyy ja hankaa kuin kivi kengässä.
K E M I A. Seuraava asiakassuhdetta lujittava tekijä on kemia. Tulemmeko hyvin toimeen, ymmärrämmekö toisiamme, naurammeko yhdessä, onko toisen kanssa helppo olla. Mikäli olen onnistunut luomaan luottamuksen ilmapiirin, kemia tulee myös luonnollisemmin esiin.
R E N T O U T U M I N E N. Kolmas kuvausten onnistumisen kannalta erittäin oleellinen asia on rentoutuminen. Ihminen rentoutuu parhaiten nauraessa tai syvään hengittäessä. Nauru on ensisijainen rentoutumismetodini, joten laitan itseni usein tilanteeseen, jossa minulle voi nauraa. Toisinaan se on tahallista ja toisinaan tahatonta mutta nauraa saa aina! Nimittäin nauraessamme emme kykene ajatella mitään muuta, jolloin kehomme rentoutuu.

Mitä muuta (mini)kuvauksilta voi odottaa?

Kuvaukset mennään aina asiakas edellä. Aloitan jokaisen kuvauksen kertomalla asiakkaalle säännöt. Niitä ei ole. Tärkeintä on se, että asiakas tuntee olevansa turvassa ja voi rauhassa ilmaista esimerkiksi epämukavuuttaan, jännitystään, ajatuksiaan, tunteitaan ja ideoitaan. Muistutankin asiakasta aina, että kuvaukset menevät hänen mukaansa: jos tarvitsee timeoutin, riittää että sanoo ja kuvaukset laitetaan hetkeksi pauselle. Mikäli tarvitsee kehon ravistelua saadakseen fyysistä jännitystä ja jäykkyyttä pois, se tehdään (yleensä teen myös mukana itse). Voimme hyppiä, tanssia, nauraa ja ravistella kehoa, mitä vain mikä auttaa jännityksen poistumista kehosta. Voimme myös puhua ja jakaa ajatuksia, tunteita, muistoja ja kokemuksia.

Sen lisäksi asiakkaan ei tarvitse miettiä mitään muuta. Asiakkaan ei tarvitse miettiä kuvausten sujumista, seuraavia lokaatiovaihtoehtoja, asentoja, ei mitään. Toki saa jos haluaa mutta kaikki tuo on minun eli valokuvaajan vastuulla. Studio Metsän kuvauksissa ei koskaan jäädä paikalleen samaan paikkaan. Haluan saada mahdollisimman paljon variaatiota kuviin ympäristön, kuvakulmien, asentojen ja kuvassa näkyvien elementtien kautta. Haluan, että asiakkaalla on mahdollisuus valita haluamansa kuvat laajasta valikoimasta.

Ja kyllä, se tapahtuu myös minikuvauksissa, vaikkakin ei toki yhtä laajasti kuin normaalin pituisissa kuvauksissa mutta yllättyisit kun tietäisit miten paljon 20min saa mahdutettua. Ja itse asiassa miten paljon 10min voi saada mahdutettua.

Mikä on Studio Metsän missio valokuvauksen ammattilaisena?

Tulen aina turvaamaan asiakkaan selustan. Tulen aina laittamaan asiakkaan ensimmäiseksi ja varmistamaan, että asiakas jaksaa, että hän tuntee turvaa ja iloa olla kameran edessä. Sillä ilman sitä, työni on turhaa.

Tavoitteeni on, että kun asiakas lähtee kuvauksista, hän tuntee syvää täyttymystä, että hän tuntee tulleensa nähdyksi juuri sellaisena kuin on, että hän on saanut kokea iloa ja rauhaa tilanteessa missä normaalisti ehkä jännittää. Toivon, että asiakas tuntee aiempien asiakkaideni tavoin että ”kuvaukset olivat niin ihanat, että on melkein ihan sama millaiset kuvat ovat”. En tietenkään siksi, että haluaisin tuottaa huonoa laatua kuvissa vaan siksi, että kuvaukset olisivat voimaannuttavat. Nimittäin kuvausten jättämä voimaantunut tunne on tunne mihin ihminen kykenee palata uudelleen ja uudelleen. Valokuvat toimivat pintaa syvempänä niiden tunnemuistojen laukaisijana. Mikäli kuvauksista ei jäisi positiivista tunnemuistoa, valokuvat eivät myöskään kykenisi toimia yhtä syvällisenä tekijänä.

Summa summarum, Studio Metsä panostaa valokuvien lisäksi asiakkaan kohtaamiseen ja asiakkaan kokemukseen kuvattavana olemisesta. Tehdään kaunista jälkeä keskittymällä hyvään oloon!

Minikuvauksiin voi varata oman ajan kirjoittamalla suoraan info(at)studiometsa.com
Perjantaina 29.4. Helsingin Lapinlahden lähteellä tapahtuvat minikuvaukset ovat:

10:30-10:50
11-11:20
11:30-11:50
12-12:20

Hinta: 200€ (sis. alv 24% paitsi jos kuvat tulevat kaupalliseen käyttöön, jolloin alv lisätään hintaan)

Varaa aikasi nyt jos olet kiinnostunut!

Halein,
Henkilökohtainen cheerleaderisi,
Erika

P.S. Kesää kohden ja kesällä minikuvauksia tulee olemaan Helsingin lisäksi ainakin Porvoossa ja Riihimäellä. Jos haluat minikuvaukset omaan kaupunkiisi niin ehdota sitä rohkeasti!

Synnytyksen odotus

30/03/2021 • smedupedu •

Nyt on jo myöhä. Astianpesukone pauhaa taustalla ja kamiinasta kuuluu iloista pauketta viimeisten puuklapien palaessa. On myöhä mutta aion tämän blogipostin kirjoittamisen lisäksi järjestää tulevan lapsemme nurkkauksen sekä varmistaa, että sairaalalaukusta ei puutu mitään, ja kaikki on valmiina lähtöön.

Kaiken varalta.

Nimittäin synnytyksen odotus on kestänyt nyt jo useamman viikon ja viimein seuraavien päivien aikana selviää kuinka synnytyksen suhteen kannattaa edetä. Poika on viihtynyt mahassani kohta jo kaksi viikkoa odotettua pidempään ja asialle on aika tehdä jotain. Raskaus ja synnytys ovat jokaisen kohdalla erilaisia, yksilöllisiä, kuten meistä jokainen ihminenkin on. Omalla kohdallani raskaus on sujunut paljon odotettua paremmin enkä ole voinut olla muuta kuin hämmentyneen kiitollinen. Silti tämä raskauden loppuhuipennus, synnytys, on antanut odottaa itseään, päivä toisensa jälkeen.

Oloni on ollut kuitenkin hyvä. Minulla on riittävästi energiaa, jaksan tehdä kotona tarvittavia askareita, vaikka liikunta on jäänyt jo pidemmän aikaa vähemmälle – jopa kävely aiheuttaa tässä vaiheessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tosin synnytyksen käynnistymistä nopeuttaakseni olen yrittänyt siivota ja olla aktiivinen. Turhaan, nähtävästi.

Olen kuvitellut pojan syntymäpäiväksi aurinkoista kevätpäivää. Niitä on ollut jo monta. Onneksi huomisesta lähtien aurinkoa pitäisi olla luvassa joka päivä viikon ajan. Tähän mennessä ulkona on ollut vaihtelevaa, toisinaan kolean kylmää lumen hitaasti sulaessa, toisinaan keväisen aurinkoista. Kolean kylmänä päivänä ystäväni totesi, että jos vauva näkee saman kuin hän, ei hänkään tulisi ulos. Niinpä, ehkä vauvamme odottaakin vain sopivaa, aurinkoisen keväistä ja lämmintä päivää. Tai sitten hän on vitsikäs ja kokee aprillipäivän omakseen.

Niin tai näin, nyt on jo myöhempi, ja pian selviää minun ja poikamme yhteisen taipaleen päätösjakson kulku (ja todellisen taipaleemme pilottijakson alku!). On tullut aika tehdä mainitsemani toiset hommat ja vaipua sitten (katkonaisten) unten maille.

Synnytyksen odotus tulee kohta päätökseensä. Sitä odotellessa.

Halein,
Erika

P.S. Jos sinulta on jäänyt näkemättä raskausuutisen ilmoitus Studio Metsän Instagram-tililtä tai YouTubesta, pääset katsomaan videon klikkaamalla tästä (se on vain minuutin pituinen! ja minä räppään siinä…!).

Rakastatko itseäsi?

03/05/2020 • erikafromstudiometsa • Kommentoi

Puhun vähän liian vähän täällä siitä, että valokuvauksen lisäksi teen valmennusta. Opiskelin valmentajaksi Valmentamossa, Helsingissä ja valmistuin sieltä 2018. Ihmismieli ja tunteet ovat kiehtoneet minua aikojen alusta saakka vaikka lukioikäisenä vasta aloin ymmärtää mistä siinä on kyse, kun sain käytyä kaikki tarjolla olleet psykologian kurssit. Kuitenkaan psykologian opinnot eivät tuntuneet oikeilta ja vasta valokuvausta opiskellessani Kanadassa, törmäsin termiin, ja ammattiin, nimeltä life coach. Vaikka life coachaus on saanut paljon huonoa mainetta, on se uskomattoman arvokasta eikä eroa muunlaisesta esim yritys- tai urheiluvalmennuksesta oikeastaan mitenkään – kaikissa on lopulta kyse mielen hallinnasta ja muokkauksesta, jotta ihminen pystyy toimia optimaalisella tavalla päästäkseen tavoitteeseensa.

Valmennus auttaa ihmistä löytämään ratkaisuja oman elämänsä haasteisiin, voimaantumaan ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että terapia ja valmennus ovat eri asioita ja toisi. Parhaimmillaan ne kuitenkin toimivat hienosti yhdessä toisiaan tukien.

Minulle mieluisin, ja sydäntä lähinnä ollut, aihe on aina ollut ihmisten suhde itseen ja muihin. Nämä ovat teemoja, jotka ovat rakentaneet valokuvausyrityksenikin. Studio Metsä on erikoistunut kuvaamaan naisia, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia mutta se on myös laajempaa kuin se: Studio Metsä haluaa auttaa ihmisiä näkemään kuinka paljon heillä on annettavana maailmalle, ja itselleen.

Vähän yli vuosi sitten päätin järjestää sinkkukuvauksen, jotta voisin auttaa sinkkuja saamaan parempia kuvia deittailusovelluksiin ja sitä kautta myös suuremmat mahdollisuudet sopivan kumppanin löytämiselle. Päädyin lopulta keskustelemaan yhden kuvattavan kanssa pitkään ennen kuvauksia. Ja nyt muutama viikko sitten sain sähköpostia häneltä ja hän kirjoitti näin:

“Muistan hyvin vahvasti edelleen sen kuinka voimaannuttava kokemus oli se kuvausta ennen käyty keskustelu. Kuvausta unohtamatta. Itkin automatkan kotiin. Ilosta. En muista milloin aiemmin olisin pitänyt itseäni niin ok ihmisenä juuri sellaisena kuin olen. Vuosikausia on siitä tunteesta. Edelleen nousee kyyneleet silmiin kun mietin sitä kokemusta.”

Tähän kiteytyy se, mitä valmennuksessa parhaimmillaan tapahtuu. Valmennuksessa autetaan puhdistamaan niitä laseja, jotka ovat matkan varrella tuhriintuneet ja muuttaneet käsityksesi itsestäsi.

Sinun ei tarvitse olla erilainen riittääksesi. Sinä riität jo, juuri sellaisena kuin olet. On vain aika antaa itsellesi mahdollisuus nähdä itsesi kaikessa upeudessa mitä sinussa on. Terveellä tavalla itseen keskittyminen (omaan hyvinvointiin), terve itsekkyys ja itserakkaus, terve huomio. Näitä harjoitellaan ja niihin keskitytään.

Sinun ei tarvitse viettää koko loppuelämääsi tuntien olevasi jotenkin huonompi kuin muut. Sinä olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.

Sinut erottaa muista vain omat ajatuksesi, omat epävarmuutesi ja oma ikävä suhde itseesi.

Mutta se ei ole totuus, se on vääristynyt uskomus. Jos emme rakasta itseämme, voimmeko silloin myöskään vastaanottaa muiden rakkautta? Pohdin mm. tätä asiaa allaolevalla videolla. Suosittelen katsomaan sen, se varmasti herättää ajatuksia. Muista lisätä kommentti videon tai tämän postauksen alle (voit myös laittaa sähköpostia) jos haluat jakaa ajatuksiasi – musta olisi ihana kuulla niistä!

Kiitos sulle, rakas lukija. Ja tervetuloa Studio Metsän maailmaan!

Halein,
Erika

P.S. Jos olet kiinnostunut valmennuksesta, jonka avulla voisit alkaa nähdä itsesi realistisemmassa (eli positiivisessa) valossa, niin kirjoita mulle klikkaamalla tästä.

Miksi en tarjoa meikkausta kuvauksissani

04/03/2020 • erikafromstudiometsa • Kommentoi

Miksi en tarjoa meikkausta kuvausteni yhteydessä

Multa kysytään toisinaan, että voiko mun kautta ostaa meikkausta.
Vastaus on ollut, että ei.

Kyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi meikkausta ja meikkitaiteilijoita vaan siitä minkälaisessa maailmassa mä haluaisin meidät nähdä. Mikään tässä maailmassa ei varsinaisesti ole ongelma ellemme me käytä sitä väärin ja siten tee siitä ongelmaa. Meikkaus itsessään on aivan upea asia ja se voi tuoda paljon iloa meidän elämäämme. Se maailma, minkä haluaisin nähdä on maailma, jossa me hyväksyttäisiin itsemme sellaisina kuin me olemme ja sitten löytäisimme erinäisiä tapoja, joilla sitä viestiä, korostaa ja ilmaista, kuten meikkaus.

MINKÄLAINEN ON NAINEN

Itse aloin miettiä itseäni naisena puolitoista vuotta sitten kun olin täyttämässä 35. Minkälainen nainen minä haluan olla? Miten ilmaisen sitä? Minkälainen nainen voin olla ja kuka sitä rajoittaa? Kaikkiin vastauksiinhan alku ja juuri on aina itsessä: kukaan muu ei rajoita sitä kuin minä itse.

(Toki tästä voidaan vetää yhteiskunnallisempi keskustelu, jonne sitä en halua viedä. Kaikista ulkopuolisista vaikutteista huolimatta voima ja valta on aina meillä itsellämme – vaikka ulkopuolelta tulisikin vastustusta, rakenteet eivät antaisi periksi ja tekisi asiasta vaikeamman toteuttaa. Sanotaan, että ellei ole osa ratkaisua, on osa ongelmaa.)

Eräänä iltana sitten turhauduin ja päätin, että haluan muuttaa turhautumisenergiani parempaan ja ryntäsin vessaan, laitoin voimamusiikkia taustalle ja aloin meikata hyvin vahvalla kädellä. En ole koskaan perehtynyt meikkaamiseen, joten en ole siinä kovinkaan hyvä mutta huomasin tuona iltana kuinka paljon nautin siitä. Ehkä siksi, että mulla on tapana jäädä pääni sisälle pohtimaan, analysoimaan, miettimään… ja kun tekee jotain konkreettista, pääsee sen pään sisältä pois – ja näin kaikki helpottuu.

Lopulta pukeuduin naiselliseen, vartalonmyötäiseen mekkoon ja otin itsestäni silloisessa rumassa (erään vieraan tituleeraamassa Twilight Zone-) vessassa voimakuvia. Tästä syntyi ajatus voimakuvauksesta, mikä on edelleen yksi tarjoamistani valokuvauspaketeista.

Näistä ja monista muista asioista, kuten Lady Gagasta ja hänen suhtautumisestaan itseensä sekä meikkaukseen, kerron lisää allaolevalla videolla.

Tsekkaa video ja kerro kommenteissa mitä olit mieltä!

Miksi valokuvaus on niin kallista? Osa 1.

12/04/2019 • erikafromstudiometsa •

Miksi valokuvaus on niin kallista? Valokuvaaja Erika Lind Studio Metsästä vastaa sinulle

Valokuvaajan kuvat Instagramissa ja nettisivuilla ovat tehneet vaikutuksen ja alat innostua ajatuksesta, että sinustakin voisi saada vastaavanlaisia kuvia. Klikkaat innostuneena hinnastoon… ja mitä, naamasi venähtää, eihän sinulla ole varaa tuollaisiin hintoihin. Innostus lässähtää ja mietit “Miksi valokuvaus on niin kallista??”.

Hyvä kysymys ja aina niin ajankohtainen. Kirjoitan tästä muutaman blogipostin pituisen sarjan, joten hypätäänpä nyt alkuun siihen, että mikä ylipäänsä on kallista.

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa jokin laukku, kengät tai vaate (tai mikä tahansa tuote/palvelu) on kutsunut sinua niin vahvasti nimeltä, että se on ollut pakko saada – hinnalla millä hyvänsä?

Ehkä se vaate teki olosi elegantiksi, ehkä seksikkääksi. Ehkä ne kengät auttoivat sinua tuntemaan olosi itsevarmaksi, naiselliseksi. Ehkä oston myötä tuntui kuin sinusta olisi kuoriutunut aivan uusi nainen – hello world, täältä tullaan ja lujaa! Ja yhtäkkiä tuo hinta, jonka irrallisena ajateltuna olisit kokenut liian korkeana budjetillesi, ei enää olekaan.

Me emme siis osta varsinaista tuotetta tai palvelua, me ostamme sen tunteen, lopputuloksen, muutoksen, minkä me sitä kautta saamme. Toisin sanoen: me koemme jonkin palvelun tai tuotteen kalliina silloin kun emme näe sen arvoa itsellemme.

Ja koska valokuvat ja kamerat ovat niin suuri (ja normaali) osa meidän elämäämme nykypäivänä, on meidän vaikea ymmärtää valokuvauksen, valokuvaajan ja valokuvan todellista arvoa. Nimittäin valokuvaus on niin paljon enemmän kuin vain napin painamista.

Valokuvaus on elämäntapa, se on taiteen muoto, se on tapa nähdä maailmaa ja ihmisiä. Valokuvauksella maalataan valolla ja muistutetaan ihmisiä maailmasta (ja heistä itsestä), jota he eivät välttämättä itse näe.

Valokuva parantaa, eheyttää, kannustaa ja rakentaa. Valokuva menee pintaa syvemmälle ja kertoo tarinaa, pysäyttää ajattelemaan ja herättää tunteita. Valokuvapotretti näyttää ihmiselle kaiken sen mielettömän upeuden mitä hän ei välttämättä itse itsessään näe – kokonaisuuden, joka sisältää valtavan määrän kauneutta, herkkyyttä, vahvuutta, älykkyyttä, valoa ja varjoa, kaikkea elettyä elämää ja kokemuksia. Kaikkea sitä, mikä tekee meistä meidät.

Kaikki tämä valokuvaajan taito on sekoitus opinnoista, kokemuksista, loputtomasta harjoittelusta ja kehityksestä sekä valokuvaajan omasta luonteesta, kokemuksista, tavasta nähdä, olla ja elää. Jokainen valokuvaaja on uniikki yksilö ja aivan kuten muissakin ihmissuhteissa, myös valokuvaajan valinnassa tulee luottaa omaan intuitioon – se ohjaa kyllä oikeaan.

Ammattivalokuvaajan sinusta luomat kuvat on luotu, niitä ei ole otettu. Kuva luodaan ja koko valokuvausprosessi on alusta loppuun sinua varten. Kuva ei ole hetken painalluksen lopputulos vaan se on pitkän prosessin yksi vaiheista.

Ammattivalokuvaaja ei siis vain napsi kuvia. Ammattivalokuvaaja näkee ja tallentaa, tarkoituksella, ajatuksella, tunteella ja syvyydellä. Samalla tavoin kuin kuka tahansa skalpellin omistava henkilö ei voisi tehdä kirurgista toimenpidettä, ei myöskään pelkkä kamera riitä tekemään ihmisestä valokuvaajaa.

Valokuvauksella luodaan sinun elämässäsi ja sinussa itsessäsi muutos, josta valokuvat tulevat aina sinua muistuttamaan. Valokuvat ovat voiman lähde, sisäisen minän reflektio. Ne tulevat olemaan vierelläsi loppuelämäsi eikä kukaan voi viedä niistä tulevaa voimaa.

Miten siis määrität arvon valokuville, jotka muistuttavat sinua sinun upeudestasi silloinkin kun sitä eniten epäilet? Valokuville, jotka sanovat sinulle, että sinä teit tämän mitä et koskaan uskonut pystyväsi tekemään? Valokuville, jotka tsemppaavat, toimivat sinun peilinäsi ja voiman lähteenäsi?

Ehkä alat nähdä, että valokuvat ovatkin tosiasiassa aarteita, kultakimpaleita.
Ne ovat arvokkaita muistuttajia ja tsemppareita.
Ne ovat sinun voimaasi.

Valokuvaus ei ole kallista.
Valokuvaus on arvokasta.

Näin minä sen näen ja siksi teen mitä teen.
Intohimoni on näyttää sinulle valokuvauksen keinoin sinun upeutesi.
Koska sitä sinä olet – upea – juuri sellaisena kuin olet.

Voimahalein,
Erika

P.S. Käy lukemassa lisää yritykseni ideologiasta klikkaamalla tästä.

Epäsymmetristen kasvojen huumori

10/04/2019 • erikafromstudiometsa •

Tänään aiheena on epäsymmetristen kasvojen huumori. Sanotaan, että symmetriset kasvot ovat kaikista kasvoista viehättävimmät. Kautta tutkimusten ja kyselyjen, ihmiset ovat aina puoltaneet symmetrisiä kasvoja. Tosin meistä ehkä 90% voi varmasti sanoa, että Ryan Gosling on ihan jees epäsymmetrisistä kasvoistaan huolimatta ;)

Ja miksei olisi??

Harvemmin se epäsymmetrisyys viehättävyyden edelle tulee, ellei sitä lähde pilkkomaan palasiksi esim valokuvien avulla. Tosin siinä vaiheessa epäsymmetrisyys nostaa asian aivan toiselle tasolle eikä huumori ole siitä kaukana. Ja eiks se niin mene, että huumori ylittää kaiken fyysisen viehättävyyden… ;P

Itse olen tiedostanut jo kauan, kauan, kauan, että epäsymmetriset kasvothan ne peilistä tuijottaa mutta en ole pahemmin tullut asiaa ajatelleeksi. Taannoisessa Instagram Livessä epäsymmetrisyys tuli puheenaiheeksi, joskin hyvin ohimennen mainitessani, että se hyvä puoli epäsymmetrisissä kasvoissa on, että vaihtelua saa valokuviin kääntämällä päätä eri suuntiin ;P

Päätin sitten demonstroida tämän.

Omia kuvia katsellessani tajusin, että hitsi mun kasvothan tekee sellaisen puolikuun tuossa keskellä! Muistan joskus vuosia sitten ollessani lääkärillä tosi tukkoisesta nenästäni, lääkärin sanoneen mulle, että mun nenä on vino. En ollut aiemmin huomannut. Ja nyt huomasin näitä kuvia katsellessani, että jos sitä nenän kaarta seuraa, niin se tekee sellaisen puolikuun mun kasvoille :D

Hahahaha! Joten kun kasvot leikkaa kahtia (siis Photoshopilla, ei oikeassa elämässä! En sentään niin julma ole), riippuu mistä kohtaa sen keskikohdan katsoo, katsooko otsasta, nenästä vai huulista, niin jokaisesta kohdasta tulee vähän erinäköinen tyyppi :D

Se puolikuu ikäänkuin vetää toisen puolen kasvoista vähän tiukemmalle, jättäen toisen puolen vähän kuin lässähtäen auki… mut without further ado, aletaan kattelee kuvia! Nämä allaolevat kuvat on leikattu otsan keskikohdan mukaan.

Nappaa popcornit… tämä on viihdyttävää.
Tai no, ne saattaa kyllä purskahtaa suustasi ulos, että ehkä suun on sittenkin parasta olla tyhjä.

EPÄSYMMETRISTEN KASVOJEN HUUMORI

TÄSSÄ OLEN MINÄ

alla olevat kaksi on leikattu keskeltä otsaa/kulmakarvoja

VASEN PUOLI

OIKEA PUOLI

seuraavat kaksi on leikattu keskeltä nenää

VASEN PUOLI –

OIKEA PUOLI

ja nämä keskeltä huulia

VASEN PUOLI

OIKEA PUOLI

(No saitko päivän parhaat naurut???)

Sitä toivon ainakin!

Huomasitko muuten, että toinen puoli on vähän maskuliinisempi ja toinen feminiinisempi? Ainakin omasta mielestä. Tuo oikea puoli, mikä mun silmissä näyttää vähän feminiinisemmältä, on ollut aina se mun ”parempi puoli” :P

Käy kyllä ihan mun luonteeseenkin tuo kaksijakoisuus, hahaha. Olen valtava kontrastien ja ääripäiden ystävä ja haluan aina kokea molemmat puolet. Valo ja varjo, voimakas ja pehmeä, äänekäs ja hiljainen, räväkkä ja vakava. Rakastan kaikkea ns. naisellista laittautumista ja toisaalta rakastan raksahommia rikkinäiset vaatteet päällä mökillä.

Mielellään kakku, jonka saan myös syödä. Mitä sitä tekee kakulla, jota pitää vaan katsoa! No ei mitään. Paitsi vuonna 2019 kun olen pitämässä sokeritonta vuotta. Mut voihan sitä tehdä sokerittomankin kakun. Banaania vaan vinopino sokerin sijaan niin AVOT! Sittenhän sitä kakkua vasta voikin syödä. Ehkä vähän liikaakin…

No niin, multa lähtee kohta lapasesta tämä juttu, joten päättelen tähän.

Käy tsekkaa mun Instagram-tili ja jaa sun oma epäsymmetrinen kasvokuva, tägää mut siihen niin pääsen kommentoimaan (mikäli sun profiili on julkinen)! Because, why not!

Ihanaa viikkoa ihana sinä. Tästä ei voi mennä kuin ylöspäin!

Halein,
Erika

Sometauon 4. ja 5. päivän ajatusleikkien tulos

08/03/2019 • erikafromstudiometsa •

Jokainen lopettamme asia korvautuu jollain toisella. Studio Metsä Erika Lind

Neljäs ja viides päivä sometauosta hurahti intensiivisesti töiden parissa. Niin intensiivisesti, että blogipostien kirjoittaminenkin unohtui. Se, mitä niinä päivinä kuitenkin ehdin pohtia, oli tämä:

Kun poistamme elämästämme jotain, jokin muu tulee aina sen tilalle.

Esimerkki: jätin sokerin pois vuodelle 2019. Kuvittelin, myönnettäköön hyvin naiivisti, että sokerittomuuteen siirtyminen sujuisi yhtä vaivattomasti kuin viimeksikin: vuonna 2017 aloitin sokerittoman syyskuun, mikä jatkui sen helppouden ja hyvinvoivan fiiliksen vuoksi jouluun saakka. No… kuten mainitsin, oli naiivia ajatella, että samanlainen muutos vuoden pimeimpään aikaan olisi yhtä helppoa… (en suosittele kokeilemaan tätä kotona).

No, haasteista huolimatta olen pitäytynyt sokerittomuudessa mutta sokerin jättämän aukon on muutama muu asia korvannut: ensimmäisen kuukauden himosin pastaa ihan käsittämättömästi ja kävin jatkuvasti kaupassa ostamassa lisää. Ostin spagettia ja paistoin sitä voissa ja valkosipulissa… (terveellistä). Lopulta aloin myös syödä leipää, ihan vaan leipää, voilla… (jep, terveellistä).

Oliko siis parempi jättää sokeri pois kun sen tilalle tuli isot annokset viljaa?

Meidän tekojamme tai mielihalujammehan ei kuitenkaan lopulta ohjaa se asia tai tuote mitä himoitsemme vaan sen tuottama tunne = lopputulos mitä sillä tavoittelemme.

Jos syön yhden rivin Fazerin sinistä on se varmasti terveellisempää kuin valtava annos spagettia voissa paistettuna. Mutta enhän minä sitä Fazerin sinistä, tai voissa paistettua spagettia, niiden maun vuoksi syö (vaikka toki molemmat maistuvat kyllä hävyttömän hyvälle). Syön niitä muutamasta syystä: mässäilyllä etsin jonkinlaista lohtua, emotionaalisen tarpeen tyydytystä ja taas nautinnollisella, hitaalla Fazerin sinisen suklaan syömisellä tuotan itselleni puhdasta nautintoa (olettaen, että se pysyy kontrollissa enkä syö kokonaista suklaalevyä).

Mutta mistä tietää kummasta on kyse, nautinnosta vai harhautuksesta?

Paras tapa selvittää se lienee tunteessa mikä käyttäytymistä seuraa. Onko olo raukea ja hyvä, tyydytetty? Vai onko olo tyhjä, pohjaton? Jääkö nautiskelu kohtuuteen vai meneekö se mässäilyksi?

Näitä pohtimalla pääsee jo pitkälle.

Tiedän hyvin itse, että pastan ja leivän himoni on ollut, toki sokerin jättämän aukon täyttämistä, myös pimeyden tuoman lievän masennuksen peittoamisen yritystä.

Tätä voidaan helposti soveltaa myös someen. Some toimii monesti juurikin sinä yhteyden illuusiona johon viittasin viimeisimmässä blogipostauksessani. Se voi toimia myös harhautuksena muusta elämästä, johon ei ole tyytyväinen. Se voi olla ajan tappamista kun ei keksi muutakaan tekemistä.

Kaikkeen toimintaamme on syy. Ja kaikenlainen toiminnan lakkauttaminen täyttyy toisella. Ja se täyttyy väkisin jollakin, joten on parempi, että me olemme etukäteen päättäneet millä se täyttyy.

Jos haluat tehdä muutoksia somekäyttäytymisessäsi, voit aloittaa näillä askeleilla:

Huomioi mitä tunnetta sieltä haet, mille tarpeelle haet tyydytystä.
Kirjoita se tunne ylös ja kirjoita kaikki mahdolliset muut (sinulle rakentavammat) tavat, joilla voit saavuttaa saman tunteen.
Tunnista hetket, kun tuo tunne tai tarve syntyy ja vaihda reaktio (some/sokeri/mässäily/alkoholi/yms) toiseen, paljon rakentavaan ja sinua oikeasti tyydyttävään toimintaan.

Muista: mikään ei muutu ellemme ensin ymmärrä.

Voimahalein,
Erika

P.S. Tein viidennen vlogin, jonka julkaisin eilen. Puhun siinä unelmista (englanniksi).

Virtuaali vs aito – sometauon kolmannen päivän pohdintoja

04/03/2019 • erikafromstudiometsa •

Sometauko, mistä oikea yhteys syntyy, pohdintoja kolmannelta päivältä

Odotin eilen bussia pysäkillä ja vieressäni seisoi kaksi noin 12-vuotiasta tyttöä, joista toinen puhua pälpätti toiselle, joka taas selasi Instagramia juurikaan ylös katsomatta, välillä kommentoiden Instassa vastaantullutta kuvaa. Tämä ei näyttänyt haittaavan hänen puheliasta ystäväänsä, lienekö normaalia nykynuorille: kukaan ei oikeastaan missään vaiheessa kunnolla kuule, tai kuuntele, heitä.

Olemme irtaantuneita siitä, mitä todellinen yhteys on, ettemme edes ymmärrä sen merkitystä kun se seisoo edessämme ja yrittää muodostaa yhteyttä. Ei, en puhu 3G/4G/5G-verkosta, vaan ihan ihkaoikeasta ihmisestä kasvojesi edessä. Olemme niin väsyneitä somen luomasta yhteyden illuusiosta, eli informaatiotulvasta, ettemme enää jaksa muodostaa aitoja yhteyksiä oikeiden ihmisten kanssa kasvotusten.

Sosiaalinen media, eli tämä yhteyden illuusio, on pisteen edellä. Katsotaan kumpi voittaa lopussa.

Pohdin eilen omaa käyttötarvettani

sosiaaliselle medialle, kun huomasin sanovani ystävälleni etten luultavasti pitäisi sometilejä ellen olisi yrittäjä. Nautin niin paljon tästä ns normaalista arjesta ilman somen tuomaa painolastia. Miksi meidän tulisi tietää ystäviemme kuulumiset etäisen sovelluksen kautta emmekä suoraan heiltä itseltään? Mitä tapahtui ajan varaamiselle toiselle ihmiselle?

Tiedän mitä tapahtui: some. Ei niinkään some itsessään vaan sen mahdollistama massainformaatio. Oikeassa elämässä meidän kapasiteettimme ihmisten tapaamiselle ja ystävyyksien luomisille ovat rajatut. Meillä on vain tietyn verran tunteja päivässä emmekä yksinkertaisesti kykene varaamaan yhdelle illalle useampia ystävätreffejä.

Somessa voimme kuitenkin pintapuolisesti jakaa päivämme tarinat nopeasti kymmenille, sadoille, jopa tuhansille ihmisille.

Mutta me emme silti tavoita todellista yhteyttä siellä. Tulevaisuudessa tekoäly tulee tekemään monia niistä asioista, joita ihminen tänäpäivänä tekee. Mutta tekoäly ei voi, tai en ainakaan halua uskoa sen voivan, korvata ihmisten välistä läsnäoloa, empatiaa, myötätuntoa ja todellista kuulemista; sitä, kun olet siinä toista ihmistä varten.

Ihmissuhteet kuihtuvat ilman aitoa yhteyttä.

Sosiaalinen media tarjoaa illuusion siitä muttei kuitenkaan todellisuutta. Me tarvitsemme läheisiä ihmisiä elämäämme, me tarvitsemme niitä tärkeitä, merkittäviä, meidät oikeasti tuntevia ihmisiä elämäämme. Kaipaamme kosketusta, lämpöä, ymmärrystä. Kaipaamme sitä, että joku ottaisi aikaa vain tullakseen katsomaan meitä.

Muistan erään lehtileikkeen, jonka löysin vanhempieni ostamasta vanhasta talosta ennen kuin se remontoitiin. Pienessä paperinpalassa luki jotakuinkin näin:

”Odotan, että joku soittaisi, tai tulisi käymään, vain kysyäkseen mitä minulle kuuluu.”

Kuinka harvinaista tämä tuleekaan olemaan tulevaisuudessa.

—

Sometauko for the win.

#IAMHAPPY

Halein (jep, virtuaalihalein… *huokaus*),
Erika

—

P.S. Olen luonut ystäväni + entisen asiakkaani Miia Toikan kanssa yhteisen kurssin, josta pääset lukemaan lisää klikkaamalla tästä. Kurssimme keskittyy läsnäoloon ja yhteyteen niin itseä kuin muitakin kohtaan, todellisen minän kohtaamiseen ja sen taltioitumiseen kameraan. Kurssi on käänteentekevä ja upea kokonaisuus, vaikka itse sen sanonkin *hikikarpalohymiö*

P.P.S. Kuvassa kanssani on eräs läheinen ystäväni, jonka kanssa yhteys on aina aito ja läsnäoleva.

Tunteiden kirjoa sometauon tokassa päivässä

03/03/2019 • erikafromstudiometsa •

Sometauon toisen päivän aiheena on kontrolli ja tunteet

Instagram on ihana. Seuraan aivan ihania ihmisiä ja inspiroidun monesti siellä näkemistäni ja kuulemistani asioista.

Mutta, kuten viime tekstissä kirjoitin, kyse on volyymista. Yksi jäätelö on hyvää ja suussasulavaa, litra jäätelöä jo aivan liikaa ja jättää jälkeensä vain kipeän mahan.

Instagramissa (tai mikä tahansa se sinun somekanavasi onkaan) vietetyn ajan jälkeen kestää palautua takaisin omaan arkeen, omiin tekemisiin ja omiin ajatuksiin. Sillä Instagram, kuten mikä tahansa media, tarjoaa meille mahdollisuuden vertailulle.

Oletko koskaan huomannut miten niinä päivinä kun muutenkin on vähän allapäin tai on mokannut, kuinka juuri sinä päivänä tuntuu, että kaikki muut menestyy ja onnistuu? Ja sitten niinä päivinä, kun itsellä menee hyvin, tuntuu kaikki olevan tasapainossa?

Kuten moni muu asia meidän elämässä, tämäkin lähtee meistä itsestämme.

Itse ongelmahan ei tosi asiassa ole sosiaalinen media eikä mikään muukaan ulkopuolinen asia. Ongelma on meidän oma suhtautumisemme, käyttötapamme ja asenteemme näitä työkaluja kohtaan.

Seurasin yhdessä vaiheessa Instassa Pinterest-guru Melissa Griffiniä. Toisinaan hänen Instagram-tilinsä näytti hänen seuraavan tasan 0 ihmistä. Kun häneltä kysyttiin siitä, hän vastasi jotakuinkin näin:

Kun olen luovassa tilassa, lopetan kaikkien seuraamisen, jotten saa liikaa vaikutteita ulkopuolelta.

Radikaali, mutta ymmärrettävä, veto. Instagram on hänelle työkalu. That’s the thing. Ja sellaisena myös minun, yrittäjän, tulisi siihen suhtautua… mitä tarvitsenkaan yritykseni menestykselle ja luomilleni palveluille, se minun tulee tehdä.

Kukaan muu ei voi määrittää minun puolestani sitä mikä toimii, se on aina tehtävä itse. On radikaalia lopettaa kaikkien seuraaminen mutta toisaalta jos se toimii, miksi ei? Sometauko on samankaltainen radikaali veto – kaikki tai ei mitään.

Marie Forleo sanoo aina, että ”selkeys on seuraamusta tekemisestä” (clarity comes from engagement — osaako joku suomentaa sen paremmin?). Tekemisen kautta tietää toimiiko joku vai ei. Monesti löytää itsensäkin hukkuneena mielen sopukoihin kun voisi vain testata käytännössä ja sitä kautta nähdä tulokset paljon nopeammin kuin mitä spekulointi pään sisällä voi koskaan tuoda.

Joten olkoon tämä toisen IG-taukopäivän tulos: kokeile omalla tavalla ja katso miten se toimii.

Muista myös: uudet tavat ottaa aikaa muodostua (22pvä on ihan minimi mutta 42-66 vielä parempi!). Jos olet kiinnostunut tietämään lisää tavan muodostumisesta, kannattaa lukea Charles Duheggin kirja The Power of Habit.

Inspiroivaa sunnuntaita!

Halein,
E

P.S. Olin eilen aivan upeassa Aineen ja Ajan Festivaali Vol1:ssä Kulttuuritalolla, Helsingissä. Yksi esiintyjistä on ystäväni läheinen lapsuudenystävä, jonka bändissä ystäväni mies soittaa. Pääsimme kutsuvieraina tapahtumaan ja olen niin iloinen, että menimme. Koko tapahtuma osui jonnekin todella syvälle. Musiikillisesti esitykset olivat uskomattoman laadukkaita, ihon kananlihalle vetäviä, koskettavia, niin koskettavia… kyynelet kihosi silmiin, olin valtavien tunteiden äärellä. Vielä tänäänkin videota tapahtumassa katsellessani kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Tapahtuma muistutti minua elämän kauneudesta. Kuinka upeaa onkaan, että ihmiset voivat luoda musiikkia, sitä kautta tuoda pintaan tunteita, koskettaa, inspiroida, saada ihmisiä tuntemaan yhteyttä toisiinsa… musiikki on yksi suurimmista lahjoista mitä meille ihmisille on annettu. Olen ylenpalttisen rakastunut musiikkiin eikä elämä ilman sitä olisi mistään kotoisin. Kiitos valtavasta inspiraatiosta Mikko Joensuu, Lauri Porra, Vantaan Viihdeorkesteri, Esko Valtaoja, Ringa Manner ja Vaskivuoren lukion tyttökuoro. WAU. Mikä kokemus.

Ensimmäinen päivä sometauosta takana. Mitkä fiilikset?

02/03/2019 • erikafromstudiometsa •

Erika kirjoittaa sometauosta vaikka kuva onkin Kaliforniasta neljä vuotta sitten

Oon ryhtynyt tuumasta toimeen ja päättänyt kokeilla kuukausittaista viikon pituista sometaukoa.

Saatat muistaa, että viime kesänä pidin kuusi viikkoa pitkän sometauon. Sekin lähti liikkeelle yhdestä viikosta… nähtävästi tässä taukoilussa on jotain mikä todella puhuttelee mua ;)

Päätin aloittaa sometauon kokeilun sopivasti nyt maaliskuun ensimmäisestä päivästä ja lopettaa sen torstaina 7.3. joka torstai tapahtuvaan Instagram Liveen (pidän joka torstai Instassa klo 12 Lunch Break Dance Break liven, jossa voit tulla mun kanssa pitämään tanssitaukoa päivästä ja palata hommiin energisoituneena, tervetuloa mukaan!).

Olen pitkään pohtinut olenko introvertti vai ekstrovertti. Introvertin ja ekstrovertin itselleni tärkein ero on latautumistarve: introvertti kaipaa omaa tilaa ja aikaa latautuakseen kun taas ekstrovertti saa sitä sosiaalisuudesta, ryhmässä olemisesta. Ambivertti on taas jotain siltä väliltä.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että olen ehdottomasti ambivertti: toisinaan on ihana olla ihmisten seurassa ja toisinaan ihan yksin.

Mutta okei okei, miksi ihmeessä puhun tollaisesta kun piti puhua sometauosta!?

Jokaisen tauon aikana huomaan ilokseni yhden itselleni merkittävimmistä tauon tuomista puolista: rauhan. Tunnen aivan toisenlaista rauhaa kuin se mitä koskaan somen läsnäollessa olen voinut tuntea. Toki oon sitä mieltä, että on tärkeämpää löytää jokin oma keino hallita niitä tunteita somesta kuin elää täysin pimennossa siltä (varsinkaan näin yrittäjänä).

Mutta joka tapauksessa, tunnen rauhaa ja luulen, että se liittyy introverttipuoleeni. Vaikka en hengailekaan somessa päivät pitkät, on se jatkuvasti takaraivossani. Kun avaan Instagramin, ylleni hyökyy valtava aalto, informaatiotulva, joka vie minut mennessään. Tämä ihminen teki sitä, tuo tota ja kolmas taas on tätä mieltä. Upeita kuvia, erilaisia tarinoita, myyntiä, tukea, verkostoitumista.

”AAARGH // LIIKAA!,” sieluni huutaa ja kaipaa hiljaisuutta.

Toisin sanoen oon huomannut kuinka valtavan äänekäs tuo hiljainen sovellus voikaan olla. Mulla ei ole kapasiteettia käsitellä niin monen ihmisen tarinoita. Ajattele tätä oikeassa elämässä: se on kuin kävelisit kadulla ja jokainen vastaantulija alkaisi kertomaan sinulle päivästään, mitä ovat mieltä, mitä tekevät, missä menevät, keitä näkivät tänään… ja kun yksi on kertonut tarinansa ja jatkanut matkaansa, seuraava tulee ja kertoo omansa. Et ole ehtinyt minnekään kun tusina ihmistä on jo ehtinyt kertoa heille itsestään.

Se on aivan liikaa.

Ei kuitenkaan siksi etteikö ihmiset olisi mielenkiintoisia tai etteikö heistä välittäisi. Volyymi on yksinkertaisesti liian korkea.

Seuraan tällä hetkellä Instassa 485 tiliä.

Niistä ehkä noin 10% jakaa stooreja (jotka ovat lempiasiani Instassa). Päivittäin se tarkoittaa sitä, että kuuntelen vähintään 50 eri ihmisen, eri puolelta maailmaa ja eri näkökulmasta tulevan ihmisen tarinoita. Tuon kirjoitettuani ajattelin, ”Wau mutta tuohan on ihan mahtavaa! Miten voikaan saavuttaa niin erilaisia ihmisiä omalta kotisohvalta.” Totta, se on mahtavaa ja juuri siksi sosiaalinen media on niin taianomainen.

Mutta ei joka päivä eikä niin montaa kerralla.

Ja tämä on se todellinen syy miksi pidän taukoa somesta (puhun somesta nyt huomattavasti liian laajasti sillä mulle some on tällä hetkellä IG & FB ja Facebookissa unohdan välillä käydä, joten enimmäkseen puhun nyt vain Instagramista ;P).

Vielä mulla ei ole vastausta tälle volyymiasialle mutta sitä pyrin tässä selvittämään. Mun pitää asettaa todella tiukat rajat Instagramin käytölleni, että ihan oikeasti käyn siellä vain kerran päivässä ja ainoastaan 30-60min. Täytyy tehdä säännöt sille mitä siellä sinä aikana teen. Täytyy tehdä selväksi itselle miksi ja mihin sitä oikeasti käyttää. Koska kuten kaikessa, jos me ei tehdä suunnitelmaa, me kyllä sovitaan nopeasti jonkun toisen suunnitelmiin.

Mutta! Tällaisia pohdintoja nyt ensimmäisen taukopäivän jälkeen. Sen lisäksi aamuni alkoi semi-traagisesti kun leikkasin tekemääni sokeritonta (ai niin, olen vuoden 2019 sokeri”lakossa”) laskiaispullaa ja siinä samassa peukalonpäätäni. Ajattelin kai, että sormesta pursuavasta verestä voisi saada vähän makua tuohon sokerittomaan pullaan. Tiedä häntä mutta kuvan otin kyllä turbaanin peittämästä peukalostani. Ehkä postaan sen ensi viikolla Instaan sinne palattuani ;)

Huomiseen, ystävä! Mitä fiiliksiä sulla on somesta? Mikä somekanava on sulle ”pahin”? Laita kommenttia alle niin päästään yhdessä keskustelemaan!

Halein,
E

P.S. Puhdistaessani gmail-tiliäni tänään löysin ylläolevan kuvan yhden sähköpostin liitteestä. Se on vuodelta 2015 kun exän kanssa tehtiin road trip Los Angelesista Vancouveriin, meidän vanhaan kotikaupunkiin. Rakastan road trippejä enkä tiedä miksi mutta tykkään ihan hitsisti pysähtyä bensa-asemilla (ha ha) ja tämä onkin otettu yhdellä sellaisella. Kuvaamisen intoa havaittavissa tuossa typyssä!

Studio Metsän ensimmäinen podcast-jakso // Kaiken pohjalla

24/10/2018 • erikafromstudiometsa •

Nytkö jo pitäisi palata sosiaaliseen mediaan?!

18/06/2018 • erikafromstudiometsa •

Maanantai 18.6.2018 ja sometauon viikko on täynnä.

Nyt pitäisi palata Instagramiin ja Facebookiin.

Paitsi… en halua.

Olen nauttinut elämästäni tietotulvan vähennyttyä. Tuntuu, että aivoni ovat saaneet tilaa puhdistautua ja totutella uudenlaiseen (ihanaan) arkeen, jossa trafiikki on huomattavasti vähentynyt. Ja se tuntuu hyvältä.

Yksi suurimmista oivalluksista tämän lyhyen viikon aikana on ollut:

Sosiaalinen media toimii keskeyttävänä tekijänä jokaisen sitä käyttävän arjessa

Olet varmasti kuullut keskeytyksien vaikutuksesta keskittymiseen, siitä palautumiseen sekä työpanokseen. Tutkimusten mukaan kestää noin 25 minuuttia (!) palata takaisin työtehtävään keskeytyksen jälkeen.

Jos omistat iPhonen, voit ladata puhelimeesi sovelluksen nimeltä Moment, mikä tarkkailee puhelimen käyttöäsi. Se näyttää sinulle, kuinka monta kertaa olet nostanut puhelimen käteesi ja katsonut ruutua. Se näyttää, mitkä ovat eniten käyttämäsi sovellukset ja miten kauan niitä käytät.

Jos katsot sitä listaa ja mietit aiemmin mainitsemaani tutkimusta… jokaisen noiden hetkien jälkeen voimme arvioida, että sinulta kestää noin 25 minuuttia palata takaisin omaan elämääsi.

Miten suuri määrä päivästäsi yhtäkkiä uppoaakin (tahtomattasi) muiden elämän prosessointiin?

Satuin tänään näkemään TEDx-puheen Cal Newportilta, joka ei ole koskaan omistanut sometiliä. Hän mainitsi puheessaan tutkimuksista, joiden mukaan somen aiheuttamat keskeytykset voivat pysyvästi vaikuttaa ihmisen kykyyn keskittyä.

Itselläni olen huomannut olevan keskittymisvaikeuksia enkä halua pahentaa niitä, vaan päinvastoin kehittää keskittymiskykyäni.

Olen nimittäin jo pitkään kaivannut elämää, ihan oikeaa, käsinkosketeltavaa elämää. Elämää, joka virtaa, joka on jatkuvaa, orgaanista, tunteikasta.

Ja yllätyin siitä, kuinka sosiaalisen median poissaolo omasta arjesta onkin vaikuttanut ns. oikean elämän kokemiseen.

Tämän lisäksi puhuin aiemmissa sometaukopostauksissani kuinka ymmärsin, että ollessani somessa elin muiden elämää ja ilman somea pääsin vihdoin täysin keskittymään omaan elämääni. Tätäkin tukevat tutkimukset, joista Newport mainitsee puheessaan. Tutkimusten mukaan ihmisjoukossa, missä somen käyttö on lisääntynyt, on myös lisääntynyt ahdistuneisuuteen liittyvät eri oireyhtymät.

Sosiaalinen media ei ole siis vain viihdettä. Sillä on todellisia ja vakavia henkiseen, psyykkiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin vaikuttavia seurauksia.

Joten, olen päättänyt jatkaa taukoani. Käyn tänään tekemässä ilmoituksen Facebookiin ja Instagramiin pidennetystä tauostani ja toivon, että useampi ihminen lähtisi kokeilemaan samaa.

Elämä ei löydy sovellusten kautta, jotka on suunniteltu aiheuttamaan riippuvuutta.

Elämä löytyy, kun katseen nostaa sieltä pois ja ottaa kontaktia omaan ympäristöönsä.

Joten toivonkin sinulle iloista, aitojen ihmiskontaktien täyteistä juhannusviikkoa!

Lämpimin halein,
Erika

—

Lähteet:
Moment-sovellus
TEDx puhe Cal Newport: Quit Social Media

Sometauon viides päivä

15/06/2018 • erikafromstudiometsa •

Somevapaa arki Studio Metsän kokeilujakso

Istun keittiössäni aamiaispöydän äärellä hörppien ihanan kuumaa mustikkaista vihreää teetä.

On sometaukoni viides päivä ja mieleni on villi ja vapaa – vapaa siitä tietotulvaähkystä, mikä yleensä seuraa somessa viettämääni aikaa.

Olen yksinkertaistanut arkeani.

Minimoinut.

Konmarittanut, kuten jotkut ystäväni sanoisivat. Konmarittanut omaa mieltäni.

Toki meidän mielemme pyrkii aina täyttämään minkä tahansa vapaan tilan muilla ajatuksilla: meidän mielissämme kulkee kuitenkin päivittäin noin 60 000 ajatusta.

Vuosisata sitten tavallinen ihminen sai koko elinaikanaan yhtä paljon tietoa maailman tapahtumista kuin mitä me saamme nykyään päivässä. Tähän kun lisäämme sosiaalisen median tuoman oman uutisvirran, on meidän päivittäinen informaatiotulva todella ylivoimaista ja meihin vahvasti vaikuttavaa.

Ei ihmekään jos mielemme ja kroppamme tilttaa.

Mitä meidän kehotetaan tekevän jos jokin laitteistamme tilttaa?

Aivan: käynnistää se uudelleen.

Sometauko on minun kokeiluni uudelleen käynnistämiseen ja resetoimiseen; mieleni, energiani, voimavarani ja toimintatapani puhdistamiseen.

Kyseenalaistaminen tekee hyvää. Jos koskaan ei kyseenalaista omaa toimintaa, ei voi myöskään vahvistua tai muuttua siinä.

Miten sinä voit käynnistää itsesi uudelleen? Minkälaista resetointia sinun mielesi kaipaa? Kommentoi alla tai lähetä minulle sähköpostia klikkaamalla tästä.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle, ihana lukija!

Palataan astialle myöhemmin,
Lämpimin voimahalein,
Erika

Sometauon kolmas päivä

13/06/2018 • erikafromstudiometsa •

Tänään on sometaukoni kolmas päivä.

Enkä voisi olla onnellisempi.

Kirjoitin juuri sähköpostia ystävälleni hänen vastaukseensa sometaukoilmoitukseen uutiskirjeessäni, kuinka koen päässeeni takaisin oman itseni juurille.

Tunnen olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Luovuuteni kukkii ja olen saanut näiden muutamien päivien aikana enemmän aikaan kuin moneen kuukauteen.

Ideoita tulvii mieleeni jatkuvasti.

Tunnen vapautta, iloa ja tämän hetken merkityksellisyyttä.

Olin eilen Helsinki-päivän konsertissa ja kuuntelin kuinka Sunrise Avenuen Samu Haber lauloi

“Please don’t ever change, you magic little thing, you are beautiful the way you are, you are you because you have your scars”.

Nostin katseeni ylös siniseen kesätaivaaseen, jossa leijaili muutama hassu pilvi. Aurinko oli painumassa kohti horisonttia, linnut lentelivät ja Samun koskettava ääni soi korvissani.

Ilo ja kiitollisuus täytti sydämeni.

Otin kuvan pilvistä ja hymyilin. Tunsin olevani oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.

Elämä on seurauksia täynnä. Jokainen ketju muuttuu, kun yhden linkin poistaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Somevapaa elämä on vapauttanut mentaalista kapasiteettiä olla tässä todellisuudessa missä olen. Ja arvaatko mitä? Tämä todellisuus onkin aika hitsin ihana!

Elän Suomen upeassa pääkaupungissa ja näen ikkunoistani puita ja vehreyttä, linnut laulavat ja aurinko tanssii lattioilla ja seinillä.

Kaikki tämä on tietenkin olemassa ja todellisuutta vaikka kuinka olisin somessa, mutta jokainen visiitti Instagramiin irroittaa minut tästä todellisuudesta ja ottaa aikaa palautua.

Kun me täytämme päämme muiden todellisuuksilla, ajatuksilla, tunteilla, kokemuksilla… kuinka meille voi jäädä aikaa omille?

Alkoholi on viisaiden juoma, sanotaan. Samaa voisi sanoa somesta. Sitä pitää osata käyttää oikein tai se vie sinut mennessään.

Minun ensiaskeleeni ilman somea ovat olleet kevyet. Toivon, että tulevaisuudessa opin käyttämään somea omaksi hyödykseni, omien arvojeni ja tarpeideni mukaisesti.

Mutta tällä hetkellä elämä ilman somea tuntuu sen verran kevyeltä ettei paluu houkuttele missään määrin.

Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi olet somessa? (Toivon ettei vastauksesi ole ”koska kaikki muutkin ovat”…)

—

Nyt minä lähden ulos aurinkoon kävelylle ja ystävää tapaamaan. Aamu onkin tullut jo paiskittua töitä – miten paljon sitä saakaan aikaan kun ei ole somessa!

Kaiken lisäksi koko päivä vielä edessä. Kiitos someton arki.

Seuraavaan kertaan ihana sinä,
Lämpimin voimahalein,
Erika

P.S. Jos pidit tästä postauksesta, voit liittyä uutiskirjelistalleni sivun alalaidassa olevan “Kirjekaveriksi?”-palkin kautta. Saat joka tiistai minulta kirjeen ja lupaan ettei se ole spämmiä :)

Kaisu: mukiinmenevästä kauniiksi

24/05/2018 • erikafromstudiometsa •

Kaisu Studio Metsän Erika Lindin kuvattavana Helsingissä Muotokuvaus

Minua jännitti mennessäni tapaamaan Kaisua ensimmäistä kertaa tutustumiskeskusteluumme.

Kaisu on älykäs ja määrätietoinen arkkitehti – mitä jos en kykenisikään antaa hänelle sitä, mitä hän minuun yhteyttä ottaessaan toivoi kuvauskokemuksesta saavansa?

Tämä jännitys katosi nopeasti, sillä välillemme syntyi yhteys sillä sekunnilla kun Kaisu eteeni istui. Se normaalisti noin 30-60min kestävä keskustelu muuttui kahden ja puolen tunnin pituiseksi kahden ystävän väliseksi ajanvietoksi.

Keskustelimme tietysti kuvauksista ja Kaisun toiveista niiden suhteen.Keskustelimme Kaisun suhteesta itseensä. Keskustelimme arkkitehtuurista (asia, mikä minua on kiinnostanut pienestä asti) ja sen eri trendeistä. Keskustelimme ihmissuhteista ja niiden kiemuroista.

Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja todella tutustuimme toisiimme.

Keskustelun jälkeen lähdin kotiin energisoituneena ja onnellisena – tätä työni on parhaimmillaan. Se yhteys, mikä ihmisten välille voi niin nopeasti syntyä on yksi suurimmista tämän työn motivaattoreista.

Kuka minä olen?

Kaisu täytti tänä vuonna 50.

Tämä olikin pitkälti myös kuvauskokemukseen hakeutumisen taustalla. Kuka minä olen nyt, kun olen täyttämässä 50vuotta?

Kaisu on aina johtanut tekeminen edellä. Hänelle on ollut tärkeintä saada arvostusta ja huomiota hänen tekemisestään, ei niinkään ulkonäöstä.

Nyt, kun se arvostus on jo pitkään tullut tekemisestä, työn kautta, on Kaisu alkanut pohtia omaa suhdettaan ulkonäköönsä. Hänelle se ei ole ollut prioriteetti eikä ole koskaan ajatellut olevansa kaunis. Se ei myöskään ole aiheuttanut Kaisulle ongelmia, mutta come on, kyllä jokaisen naisen tulee tuntea olevansa kaunis!

Kaisu on ulkonäöllisesti muuttunut myös viimeisen vuoden aikana palkattuaan itselleen personal trainerin, joka auttoi häntä karistamaan viimeisetkin raskauskilot ja löytämään ilon liikkumiseen. Ja vaikka Kaisu on nyt hoikka ja hyvinvoiva, ei hän silti ole löytänyt sitä niin-sanottua sinuutta omaan ulkonäköön.

Hän on ajatellut olevansa mukiinmenevä muttei koskaan kaunis.

(Arvaa vain odotinko pääseväni näyttämään hänelle hänen kauneutensa! Vastaus: NO ODOTIN!!)

Kuvauspäivän taikaa

Kuvauspäivänä Kaisu rentoutui kuviin nopeasti. Tässä on jälleen yksi asia, missä ihailen Kaisua: hän on tottunut olemaan ohjat käsissä, mutta tiesi tähän prosessiin tullessaan, että hänen on pakko päästää irti ja sen hän todella teki.

Hän oli aivan uudella, itselleen valloittamattomalla alueella ja hoiti sen upeasti. Hän hehkui.

Hän otti vastaan sen, mitä hänen sisältään tuli. Hän hyväksyi, että tässä minä olen, tällaisena kuin olen ja se on hyvä.

Vietimme jälleen monta tuntia yhdessä kuvaten, jutellen ja nauraen – kuin ystävät konsanaan!

Kuvien paljastuksessa Kaisu sanoi minulle niin rehellisesti ja viattomasti, että

”En ole koskaan ajatellut olevani valokuvauksellinen, mutta nämä kuvat todistavat jotain muuta!”

Siihen kiteytyy koko kuvausprosessini pointti. Luulen, että monet tulevat luokseni epäillen voiko niistä kuvista heistä itsestään tulla upeita koska he todella eivät usko olevansa kuvauksellisia. Yllätys onkin silloin suuri kuvat nähdessään, että hitsi vieköön, Erika olikin oikeassa – minä olen kuvauksellinen!

Olet valokuvauksellinen kun olet kuka olet. Näissä kuvissa on upea, kaunis, rohkea ja itsevarma aikuinen nainen.

Kiitos, Kaisu, että tulit luokseni ja annoit minulle mahdollisuuden tutustua sinuun.

Olet ihana, niin ihana nainen ja nautin suunnattomasti kaikista meidän keskusteluistamme.

—

Jos olet kiinnostunut valokuvattavaksi tulemisesta tai haluaisit kysyä jotain (mitä vain), ole rohkeasti yhteydessä minuun tästä. Lupaan, etten pure ;)

Jos haluat lukea lisää samankaltaisia tarinoita ja nähdä kuvia, lue Miian tarina, jossa puhutaan myös kontrollista ja sen irtipäästämisestä.

Lämpimin halein,
Erika

Potrettikuvia ihanalle ja inspiroivalle Julie Damhusille

11/05/2018 • erikafromstudiometsa •

Julie Damhus photographed by Erika Lind of Studio Metsä

Oli syksy vuonna 2011 ja olin aloittanut viimeisen vuoteni opiskelut yliopistossa Vancouverissa, Kanadassa.

Aiemmat kolme vuotta olin unelmoinut keramiikkaopinnoista, mutta introkurssi oli aina päällekkäin pakollisten kurssieni kanssa, mutta viimeisenä vuonna viimein pääsin osallistumaan.

Ja koska uskon enemmän kohtaloon kuin sattumiin, tiedän, että minun oli tarkoitus ottaa juuri tuo kurssi tuona vuonna.

Nimittäin sillä kurssilla oli eräs nainen, jonka minun oli tarkoitus tavata.

Hänen nimensä on Julie.

Hän on Tanskasta.

Ja ensimmäisestä päivästä lähtien olimme erottamattomia.

Julie oli Vancouverissa vaihdossa maisterin tutkinnostaan Tanskasta. Hän opiskeli teollista muotoilua ja oli myös aina halunnut oppia tekemään keramiikkaa.

Taisimme molemmat rakastua syvästi keramiikan tekemiseen, mutta Julie vielä vahvemmin, nimittäin hänellä on nyt hyvin menestynyt keramiikkayritys.

TÄSSÄ TULEE JULIE

Sen lisäksi, että Julie on bisnesnainen, hän on myös kolmen upean lapsen äiti ja lahjakkaan kirvesmiehen, Sorenin, vaimo. Julie on nainen, jota tosissaan ihailen monella tapaa.

Kun hän tuli katsomaan minua Suomeen viime vuonna, hän taisteli yrityksensä suunnan kanssa. Tein hänen nettisivut ja puhuimme paljon siitä, mihin hänen kannattaisi keskittyä.

Nettisivuilla oli alkuun sekalainen ryhmä erilaisia esineitä, huonekaluja, jotka Julie oli suunnitellut. Hän pelkäsi keskittyä vain keramiikkaan, koska hänellä oli syvällä pelko siitä ettei kykenisi sillä elämään.

Hänen onnekseen, Julie ei olisi voinut olla enempää väärässä! Nimittäin otettuaan sen riskin, hänen yrityksensä lähti nopeaan nousuun.

Julien matka on ollut itselle henkilökohtaisesti upeaa seurata – siitä alun keramiikkaopinnoista nyt ammattiin.

Ja itse asiassa Julien matka onkin mielestäni todella inspiroiva esimerkki siitä, mitä voimme saavuttaa, kun seuraamme sitä, mitä rakastamme tehdä, opettelemme ja opiskelemme sitä, kunnes osaamme sen.

Julie on ehdottomasti oppinut ja masteroinut taiteensa.

Mitä opin Julielta

Sanoessani ihailevani Julieta monella tapaa, ei se rajoitu vain siihen, mitä hän on saavuttanut vaan ihailen häntä siinä, kuka hän on ja miten hän asennoituu elämään ja parisuhteisiin.

Joitain vuosia sitten minulla oli haaste silloisen poikaystäväni kanssa ja olin sattumoisin juuri silloin vierailemassa Julien luona, kun hän kysyi minulta kysymyksen: ”Oletteko puhuneet omista odotuksistanne liittyen tähän tilanteeseen?”.

Emme olleet puhuneet.

Se oli yksi suurimmista ahaa-elämyksistä minulle – miten voin olla loukkaantunut jos emme ole koskaan puhuneet omista odotuksistamme?

Kun me emme kommunikoi ennaltaehkäistäksemme loukkaantumisia ja kipuja, me lopulta luomme suoran reitin juuri niiden tunteiden luokse.

Me ihmiset usein sekoitamme kommunikoinnin jutteluun. Me puhumme ja puhumme, mutta harvoin todella ymmärrämme tai kuuntelemme toista. Kuinka monilta konflikteilta voisimme välttyä jos vain kuuntelisimme toinen toisiamme.

Vähän aikaa sitten eräs ystävä kysyi minulta: ”Tunnetko ketään, joka on onnellisessa avioliitossa?”. Vastasin kyllä ja ajattelin Julieta.

Julien ja Sorenin avioliitto on esimerkillinen. Ihailen heitä yksilöinä ja parina. Toivoisin, että voisit tuntea heidät, koska heidän liittonsa muuttaisi sinun asenteesi ja käsityksesi avioliiton / parisuhteen / vastakkaisen sukupuolen suhteen.

Voit seurata Julieta Instagramissa täällä. Käy myös hänen nettisivuilla mistä löydät myynnissä olevia tuotteita.

Kiitos Julie, että luotit minuun näissä kuvissa!

Olet niin inspiroiva.

—

Tässä vielä muutama kuva meistä viime vuodelta ja ystävyytemme alusta:

JULIE JA ERIKA 2017

JULIE JA ERIKA 2011

Olet rakas, Julie! Kiitos, että tulit elämääni. Se on paljon parempi sinun vuoksesi.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella,
Erika

Upea, vahva, herkkä ja menestynyt Sini

25/04/2018 • erikafromstudiometsa •

Studio Metsä Erika Lind Muotokuvaus Helsinki

Nyt on viimein aika esitellä ihana, upea Sini.

Sini on 40-vuotias menestynyt tilasuunnittelija, joka rakastaa matkustamista ja valokuvaamista. Sini on myös tehnyt mallin hommia vaikkei olekaan varsinaisesti pitänyt omasta ulkonäöstään.

Sinillä nimittäin on ollut sellainen ajatus, että hän on lihava. Tämä on estänyt häntä esimerkiksi syömästä julkisesti aina noin 25-27-vuotiaaksi saakka. Ja vaikka Sinistä on otettu monia kuvia, ei hän ole koskaan kokenut, että yhdessäkään kuvassa on oikea Sini – niissä on aina ollut jokin rooli.

Joten hän kääntyi puoleeni. Oli aika saada omannäköisiä kuvia.

Sini täytti viime vuoden puolella 40 ja on selkeästi kasvanut omaksi naisekseen. Hän on oppinut olemaan hellempi itseään kohtaan, rakkaudellisempi ja hyväksyvämpi. Sini kertoi siitä, kuinka hänelle on kertynyt 15kg lisää painoa niistä ajoista, kun hän ajatteli olevansa lihava, ja on nyt enemmän sinut itsensä ja painonsa kanssa kuin koskaan aiemmin.

Tässä näemme sen, kuinka ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään tekemistä epävarmuuksiemme kanssa. Mitkään ulkoiset tekijät eivät todellisuudessa määrittele meidän arvoamme tai käsitystämme itsestämme. Kyse on ainoastaan mielestämme, joka luo meille harhan siitä, mitä meidän tulisi olla, jotta olemme riittäviä.

Kun lopulta olemme sitä, mitä kuvittelimme tarvitsevamme, emme siltikään löydä siitä helpotusta. Mieli on jo ehtinyt keksiä seuraavan tavoitteen, jonka saavutettuamme olisimme lopulta riittäviä. Se on loputon suo eikä sen kanssa voi voittaa.

Tällöin ainoa vaihtoehto on ottaa oma mieli hallintaan ja lähteä itsensä hyväksymisen sekä rakastamisen polulle. Se on ainoa polku, joka johtaa lopulliseen helpotukseen. Meidän emotionaalisiin perustarpeisiimmehan kuuluu hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Monesti meillä kuitenkin kestää ymmärtää ja oppia se, että nämä lähtevät ensisijaisesti meistä itsestämme.

Sini on ymmärtänyt tämän ja sen näkee hänen olemuksessaan ja toiminnassaan. Olen todella iloinen siitä, että olen saanut tutustua Siniin, sillä hän on inspiroinut ja innostanut minua omalla olemuksellaan. Hän on niin lämmin, niin ystävällinen, niin empaattinen ja niin nauravainen. Sinillä on itse asiassa aivan ihana nauru ja se raikaakin herkästi.

Tämän tulet näkemään kuvissakin.

Sinin omannäköiset kuvat

Kuvaukset Sinin kanssa sujuivat loistavasti viileästä säästä huolimatta. Siniä oli ihana kuvata ja nähdä se nautinto, mikä hänelle kuvauksista tuli.

Kuvien paljastuksessa Sini sanoi, että tässä hän on. Kuvat edustavat häntä, omana itsenään.

Mission accomplished! Jes!

—–

Sini kuvaili kokemustaan näin:

”Painon kertymisen myötä sain kehitettyä itselleni kamerakammon. Pelkäsin että jos joku ikuistaa minut kuviin näytän mielestäni liian isolta ja alan inhota itseäni ja omaa ulkonäköäni vaikka muuten normaalissa elämässä olen sinut kertyneiden kilojen ja ulkonäön kanssa.

Tämän vuoksi kieltäydyin muiden ottamista kuvista tai tarjoutuista töistä.

Päädyin Studio Metsän kuvattavaksi, koska tykkäsin kovasti Erikan kuvista – niissä on sellaista aitoutta mitä en ollut juurikaan nähnyt. Tykkäsin ajatuksesta että jokainen on kaunis ja kuvaamisen arvoinen. Vaikka minua pelotti nähdä itseni juuri sellaisena kuin olen, olin juuri sen tarpeessa.

Kokemus oli todella ihana ❤️

Kuvaus sujui rennon letkeästi, eikä jännittänyt missään vaiheessa. Erika oli ihanan lämmin henkinen ja opasti tosi hyvin asennoissa. Kun näin kuvat olin itsekin että wow, näytänkö noin hyvältä.

Kävin useammalla kuvaajalla, mutta kukaan muu ei onnistunut mielestäni vangitsemaan kuvaan niin ulkoista kuin sisäistä minää kuin Erika. Joka ikinen kuva herättää minussa itsessäni tunteita.

Tunnistin yhdestä kuvasta jopa äitini vekkulin hymyn, jonka olen näköjään perinyt. Kuvista intoutuneena lähetin niitä mallitoimistoihin Helsinkiin (se missä jo olen on Tampereella) ja kolmesta 2 ilmoitti että pääsisin heidän listoille!

Enää ei huoleta että kertyneiden painokilojen vuoksi en kelpaa tai ole kuvattava. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kiitos Erika ❤”

—–

Kiitos sinulle Sini, että tulit kuvattavakseni ja avasit sitä kautta sydämesi minulle. Olet arvokas, upea, kannustava, lämmin, rakkaudellinen, hassu, ja niin niin kaunis nainen. Odotan jo innolla mitä kaikkea elämä eteesi tuo ja erityisesti mitä kaikkea sinä itse tuletkaan keksimään!

Lämpimin halein,
Erika

Ihanista ihanin Taru

21/03/2018 • erikafromstudiometsa •

Siis, Taru on niin ihana!

Hän on lämmin ja avoin, niin ystävällinen ja sydämellinen nainen.

Ja Tarun yritys, Taru Hanna, on kuin peilikuva hänen pirskahtelevasta luonteestaan – pirteä, huumorintajuinen ja lämmin.

Yrityksessään Taru auttaa pienyrittäjiä heidän digimarkkinnoinnin tarpeissaan. Tämä yritys sai alkunsa, kun Taru perheineen muutti Kaliforniaan. Tätä ennen Tarulla on pitkä kokemus markkinoinnin parissa isoissa eri yrityksissä.

Taru kertoi mulle kuinka hän rakastaa valokuvia ja itsekin ottaa niitä yritykselleen, mutta välttää viimeiseen saakka kameran toisella puolella olemista. Hän ei ollut aiemmin ollut ulkopuolisen valokuvaajan kuvattavana ja tämä jännittikin Tarua alkuun.

Mutta ei mennyt aikaakaan, kun Taru rentoutui kameran edessä ja alkoi nauttia siitä.

TARU HANNA / taruhanna.com

Tarua oli ihana kuvata. Se on itselle niin palkitsevaa kun näkee ihmisen rentoutuvan ja nauttivan kuvauksesta.

Ihminen, joka kuvitteli aina ettei osaa olla kuvissa, ihminen, joka ei mielestään onnistu kuvissa, onkin yhtäkkiä rennosti kameran edessä.

Tällaista upeutta siitä sitten seuraa!

Kiitos ihana Taru, että luotit muhun, annoit mulle mahdollisuuden ja avasit sydämesi mulle. Olet ainutlaatuinen, niin ihanan pirteä ja lämmin – sun seurassa tulee itselle niin tärkeä olo. Se on arvokas taito!

Käy tsekkaamassa Tarun palvelut tästä ja ihastu Taruun lisää Instagramissa!

Lämpimin halein,
Erika

Kaipaatko muutosta elämääsi? Miten valmennus voi auttaa?

24/01/2018 • erikafromstudiometsa •

Haluatko muutosta elämääsi?

Opiskelen tällä hetkellä LCF Life Coachiksi Valmentamossa ja nyt opintojen loppusuoralla olen aloittamassa lopputyötäni, johon tarvitsen asiakkaita.

Haluaisitko sinä olla yksi heistä?

Mitä hyötyä valmennuksesta sinulle olisi?

Voit hyödyntää valmennusta esim. kehittääksesi kokonaisvaltaista hyvinvointiasi, kohentaaksesi itsetuntoasi, parantaaksesi ihmissuhteitasi, saadaksesi mukavamman työn tai luodaksesi mielenrauhaa elämääsi. Tai mitä tahansa muuta. Valmennus rakentuu sinun toiveittesi mukaisesti.

Valmennuksessa keskitytään sinuun ja sinua motivoiviin, inspiroiviin sekä innostaviin asioihin, joiden avulla saat rakennettua itsestäsi ja/tai elämästäsi sellaisen, jota kaipaat. Kartoitat nykyisen elämäntilanteesi, oivallat sinua inspiroivat tavoitteet ja rakennat askelpolun kohti haluamaasi.

Valmennuksessa sinua ei neuvota, sillä me uskomme, että meistä jokainen tietää parhaiten mitä itse kaipaa ja tarvitsee, olemme siis oman elämämme asiantuntijoita. Valmennuksessa on tavoitteena auttaa sinua oivaltamaan ne sinulle olennaiset, eteenpäin vievät askeleet erilaisten kysymysten ja harjoitusten välityksellä.

Mitä sinulta odotetaan?

Valmennuksissa kohtaamme 1-2 viikon välein. Ne voivat tapahtua kasvotusten, puhelimitse tai netin välityksellä.

Saat valmennuksen opiskelijahintaan, mutta edellytän sitoutumista 4 kertaan ja sähköisen palautteen antamista. Palautteen antaminen kestää noin vartin.

Valmennus maksaa 30€/kerta tai 100€/4 valmennuskertaa.

Valmennuksen myötä itseluottamuksesi paranee, minäkuvasi kirkastuu ja tavoitteesi selkiytyvät. Valmennuksessa oivallat myös, miten muutos elämässäsi on mahdollista ja miten voit tehdä toiveistasi totta.

Ilmoittaudu mukaan lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected]!
Vain 6 nopeinta mahtuu mukaan.

HUOM! Valmennus tapahtuu helmi- tai maaliskuun 2018 aikana!

Tapojeniko orja?

22/01/2018 • erikafromstudiometsa •

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka on aina iloinen, hymyilevä, nauravainen ja yksinkertaisesti vain täynnä elämäniloa? Ihmistä, joka on aktiivinen ja aina tekemässä upeita juttuja?

Minä olen tavannut monia sellaisia ihmisiä ja olen aina kadehtinut heitä. Lähinnä siksi, että olen itse aina ollut tunteellinen ja herkkä, mikä on johtanut liian usein siihen, että kannan harteillani maailman taakkoja.

Olen aina ajatellut niin, että sellaiset ihmiset syntyivät sellaisiksi – iloisiksi ja meneviksi, jopa positiivisella tavalla huolettomiksi. En oikeastaan koskaan kyseenalaistanut tätä ajatusta, saati sitten ajatellut, että heidät olisi jollain tavalla, joko vanhempien tai heidän itsensä toimesta, ns ohjelmoitu sellaisiksi. Ehkä heille oli muodostettu tapoja, jotka tukivat onnellisuutta ja hyvää fiilistä.

Ehkä ei olekaan olemassa niin-sanottua onnellista ihmistä. Ehkä me olemmekin kaikki tapojemme ja tekojemme tuotoksia; sekä niiden ihmisten, joiden kanssa päätämme itsemme ympäröidä; niiden asioiden, joille päätämme aikaa päivästämme antaa; niiden elokuvien, joita katsomme tai musiikin, jota kuuntelemme; tai jo niiden olemassaolevien tapojen tuotoksia.

Ne tavat voivat olla pieniä ja jopa merkityksettömiltä vaikuttavia kuten kuinka nousemme aamulla sängystä.

Onko rutiinina torkuttaa herätyskello ja viivytellä viimeiseen saakka nousemista? Vai nousemmeko samantien ylös innokkaina aloittamaan päivän? Vaivummeko aamumasennukseen? Alammeko urheilla? Luemmeko kirjaa? Jumitammeko somessa? Tarkistammeko sähköpostit? Luemmeko uutisia?

Voimmeko muuttua?

Ehkä kaikkea voi kehittää. Ehkä kaiken voi korjata. Ehkä jokaisen pienenkin tavan todella voi muuttaa.

Vaikka olenkin vahva mahdottomaan uskoja, huomaan nyt kuinka minulla on ollut rajoittavia uskomuksia siitä, että tietyt asiat minussa olisi sisäänrakennettuina. Että minä vain olen herkkä ja paljon tunteva ihminen. Ja vaikka se onkin hieno asia, tuottaa se myös itselleni välillä päänvaivaa.

Kenties on vain liian helppoa antaa itsemme uskoa, että on tiettyjä asioita elämässämme ja meissä itsessämme, jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän hallinnassamme.

Mutta entä jos se ei olekaan niin?

Mitä jos voimmekin muuttaa kaiken?

Mitä jos kaikki mitä teemme, sanomme, tunnemme ja ajattelemme olisikin meidän kontrollissamme?

Mitä jos pienimmätkin tapamme olisivat muutettavissa?

Mitä muuttaisit?

Millainen haluaisit olla?

Mitä haluaisit tuntea?

Näitä kysymyksiä meidän tulee kysyä itseltämme. Ja ennen kaikkea, näihin kysymyksiin meidän tulee vastata.

Koska voimme voimme löytää tien määränpäähämme vasta sitten, kun tiedämme mikä määränpäämme ylipäänsä on.

—

Tämä blogiposti syntyi suurimmaksi osaksi HSL:n bussissa istuessa. Lähdin pohtimaan mennyttä viikkoa ja kuinka mielettömässä lennossa omat tunnetilani olivat olleet koko viikon. Minulla oli ollut päivittäin syviä, upeita keskusteluja ihmisten kanssa. Olin jatkuvassa kiitollisuuden ja hämmästyksen tilassa – kuinka upea maailma meillä on ja kuinka upeita ihmisiä täällä onkaan!

Itse koen, että tärkeimmät ja merkityksellisimmät omaan onnellisuuteni vaikuttavat tekijät ovat todelliset yhteydet muihin ihmisiin.

Joten istuessani bussissa ajattelin kuinka nämä yhteyden hetket olivat nostaneet mielialaani. Kuinka siunattu olo minulla oli. Se ei todellakaan ole tunne, jota tunnen jatkuvasti. Ja se johti minut pohtimaan muita päiviä elämässäni, jolloin en ole niin lennossa, jolloin oma tunnetilani saattaakin olla alhaisempi.

Tästä syntyi kysymys – kuinka pystyn luomaan näitä tunteita, kun olen yksin ja allapäin? Kun kenties tapani ruokkivat sen hetkistä masennustani, kun valintani tuovat vain hetkellistä tyydytystä.

Meidän tapamme nousevat merkittävään asemaan eritoten niinä päivinä, kun olomme on kaikkea muuta kuin positiivinen. Yksi aivojemme tehtävistä on säästää energiaa, joten mielialamme ollessa alhainen, aivot palaavat nopeasti vanhoihin, jo kauan sitten opittuihin tapoihin, jotta jo alhainen energiamme ei pääse yhtään enempää laskemaan.

Jotta voisimme tuntea olomme paremmaksi päivittäin, tulisi meidän muodostaa itsellemme hyödyllisiä, terveellisiä ja positiivisia tapoja, jotka tukevat meitä niinäkin päivinä kun tunnetila hetkellisesti vetää meitä alaspäin.

Minkä yhden pienen muutoksen tapoihisi sinä haluat tehdä?

Tämä yksinkertainen, mutta kaunis oivallus tuli minulle kaupunkibussissa! Näin se välillä menee :)

Rakkaudella, kunnioituksella ja lämpimin voimahalein,
Erika

P.S. Jos sinua kiinnostaa lukea lisää tavoista ja niiden muodostumisesta, suosittelen lämpimästi Charles Duhiggin The power of habit-kirjaa (löytyy Adlibriksestä myös suomennettuna tästä)! Taidanpa itsekin lukea sen uudelleen :D

1
2
3
Older

Mitä minikuvaukset ovat?

Mitkä asiat siis vaikuttavat hyvien kuvien syntymiseen?

Mitä muuta (mini)kuvauksilta voi odottaa?

Mikä on Studio Metsän missio valokuvauksen ammattilaisena?

MINKÄLAINEN ON NAINEN

Näistä ja monista muista asioista, kuten Lady Gagasta ja hänen suhtautumisestaan itseensä sekä meikkaukseen, kerron lisää allaolevalla videolla.

Päätin sitten demonstroida tämän.

EPÄSYMMETRISTEN KASVOJEN HUUMORI

alla olevat kaksi on leikattu keskeltä otsaa/kulmakarvoja

seuraavat kaksi on leikattu keskeltä nenää

ja nämä keskeltä huulia

Kun poistamme elämästämme jotain, jokin muu tulee aina sen tilalle.

Mutta mistä tietää kummasta on kyse, nautinnosta vai harhautuksesta?

Pohdin eilen omaa käyttötarvettani

Ihmissuhteet kuihtuvat ilman aitoa yhteyttä.

Mutta okei okei, miksi ihmeessä puhun tollaisesta kun piti puhua sometauosta!?

”AAARGH // LIIKAA!,” sieluni huutaa ja kaipaa hiljaisuutta.

Seuraan tällä hetkellä Instassa 485 tiliä.

Sosiaalinen media toimii keskeyttävänä tekijänä jokaisen sitä käyttävän arjessa

Kuka minä olen?

Kuvauspäivän taikaa

TÄSSÄ TULEE JULIE

Mitä opin Julielta

JULIE JA ERIKA 2017

JULIE JA ERIKA 2011

Sinin omannäköiset kuvat

TARU HANNA / taruhanna.com

Mitä hyötyä valmennuksesta sinulle olisi?

Mitä sinulta odotetaan?

Voimmeko muuttua?

STUDIO METSÄ ON ERIKOISTUNUT SAAMAAN OLOSI UPEAKSI OMANA ITSENÄSI.

YLE PERJANTAIN MINIDOKKARI

VUODEN 2022 SEINÄKALENTERI

KIRJOITA MULLE RAKKAUSKIRJE

Etsitkö…?