Nytkö jo pitäisi palata sosiaaliseen mediaan?!
Maanantai 18.6.2018 ja sometauon viikko on täynnä.
Nyt pitäisi palata Instagramiin ja Facebookiin.
Paitsi… en halua.
Olen nauttinut elämästäni tietotulvan vähennyttyä. Tuntuu, että aivoni ovat saaneet tilaa puhdistautua ja totutella uudenlaiseen (ihanaan) arkeen, jossa trafiikki on huomattavasti vähentynyt. Ja se tuntuu hyvältä.
Yksi suurimmista oivalluksista tämän lyhyen viikon aikana on ollut:
Sosiaalinen media toimii keskeyttävänä tekijänä jokaisen sitä käyttävän arjessa
Olet varmasti kuullut keskeytyksien vaikutuksesta keskittymiseen, siitä palautumiseen sekä työpanokseen. Tutkimusten mukaan kestää noin 25 minuuttia (!) palata takaisin työtehtävään keskeytyksen jälkeen.
Jos omistat iPhonen, voit ladata puhelimeesi sovelluksen nimeltä Moment, mikä tarkkailee puhelimen käyttöäsi. Se näyttää sinulle, kuinka monta kertaa olet nostanut puhelimen käteesi ja katsonut ruutua. Se näyttää, mitkä ovat eniten käyttämäsi sovellukset ja miten kauan niitä käytät.
Jos katsot sitä listaa ja mietit aiemmin mainitsemaani tutkimusta… jokaisen noiden hetkien jälkeen voimme arvioida, että sinulta kestää noin 25 minuuttia palata takaisin omaan elämääsi.
Miten suuri määrä päivästäsi yhtäkkiä uppoaakin (tahtomattasi) muiden elämän prosessointiin?
Satuin tänään näkemään TEDx-puheen Cal Newportilta, joka ei ole koskaan omistanut sometiliä. Hän mainitsi puheessaan tutkimuksista, joiden mukaan somen aiheuttamat keskeytykset voivat pysyvästi vaikuttaa ihmisen kykyyn keskittyä.
Itselläni olen huomannut olevan keskittymisvaikeuksia enkä halua pahentaa niitä, vaan päinvastoin kehittää keskittymiskykyäni.
Olen nimittäin jo pitkään kaivannut elämää, ihan oikeaa, käsinkosketeltavaa elämää. Elämää, joka virtaa, joka on jatkuvaa, orgaanista, tunteikasta.
Ja yllätyin siitä, kuinka sosiaalisen median poissaolo omasta arjesta onkin vaikuttanut ns. oikean elämän kokemiseen.
Tämän lisäksi puhuin aiemmissa sometaukopostauksissani kuinka ymmärsin, että ollessani somessa elin muiden elämää ja ilman somea pääsin vihdoin täysin keskittymään omaan elämääni. Tätäkin tukevat tutkimukset, joista Newport mainitsee puheessaan. Tutkimusten mukaan ihmisjoukossa, missä somen käyttö on lisääntynyt, on myös lisääntynyt ahdistuneisuuteen liittyvät eri oireyhtymät.
Sosiaalinen media ei ole siis vain viihdettä. Sillä on todellisia ja vakavia henkiseen, psyykkiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin vaikuttavia seurauksia.
Joten, olen päättänyt jatkaa taukoani. Käyn tänään tekemässä ilmoituksen Facebookiin ja Instagramiin pidennetystä tauostani ja toivon, että useampi ihminen lähtisi kokeilemaan samaa.
Elämä ei löydy sovellusten kautta, jotka on suunniteltu aiheuttamaan riippuvuutta.
Elämä löytyy, kun katseen nostaa sieltä pois ja ottaa kontaktia omaan ympäristöönsä.
Joten toivonkin sinulle iloista, aitojen ihmiskontaktien täyteistä juhannusviikkoa!
Lämpimin halein,
Erika
—
Lähteet:
Moment-sovellus
TEDx puhe Cal Newport: Quit Social Media
Sometauon viides päivä
Istun keittiössäni aamiaispöydän äärellä hörppien ihanan kuumaa mustikkaista vihreää teetä.
On sometaukoni viides päivä ja mieleni on villi ja vapaa – vapaa siitä tietotulvaähkystä, mikä yleensä seuraa somessa viettämääni aikaa.
Olen yksinkertaistanut arkeani.
Minimoinut.
Konmarittanut, kuten jotkut ystäväni sanoisivat. Konmarittanut omaa mieltäni.
Toki meidän mielemme pyrkii aina täyttämään minkä tahansa vapaan tilan muilla ajatuksilla: meidän mielissämme kulkee kuitenkin päivittäin noin 60 000 ajatusta.
Vuosisata sitten tavallinen ihminen sai koko elinaikanaan yhtä paljon tietoa maailman tapahtumista kuin mitä me saamme nykyään päivässä. Tähän kun lisäämme sosiaalisen median tuoman oman uutisvirran, on meidän päivittäinen informaatiotulva todella ylivoimaista ja meihin vahvasti vaikuttavaa.
Ei ihmekään jos mielemme ja kroppamme tilttaa.
Mitä meidän kehotetaan tekevän jos jokin laitteistamme tilttaa?
Aivan: käynnistää se uudelleen.
Sometauko on minun kokeiluni uudelleen käynnistämiseen ja resetoimiseen; mieleni, energiani, voimavarani ja toimintatapani puhdistamiseen.
Kyseenalaistaminen tekee hyvää. Jos koskaan ei kyseenalaista omaa toimintaa, ei voi myöskään vahvistua tai muuttua siinä.
Miten sinä voit käynnistää itsesi uudelleen? Minkälaista resetointia sinun mielesi kaipaa? Kommentoi alla tai lähetä minulle sähköpostia klikkaamalla tästä.
Rentouttavaa viikonloppua sinulle, ihana lukija!
Palataan astialle myöhemmin,
Lämpimin voimahalein,
Erika
Sometauon kolmas päivä
Tänään on sometaukoni kolmas päivä.
Enkä voisi olla onnellisempi.
Kirjoitin juuri sähköpostia ystävälleni hänen vastaukseensa sometaukoilmoitukseen uutiskirjeessäni, kuinka koen päässeeni takaisin oman itseni juurille.
Tunnen olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Luovuuteni kukkii ja olen saanut näiden muutamien päivien aikana enemmän aikaan kuin moneen kuukauteen.
Ideoita tulvii mieleeni jatkuvasti.
Tunnen vapautta, iloa ja tämän hetken merkityksellisyyttä.
Olin eilen Helsinki-päivän konsertissa ja kuuntelin kuinka Sunrise Avenuen Samu Haber lauloi
“Please don’t ever change, you magic little thing, you are beautiful the way you are, you are you because you have your scars”.
Nostin katseeni ylös siniseen kesätaivaaseen, jossa leijaili muutama hassu pilvi. Aurinko oli painumassa kohti horisonttia, linnut lentelivät ja Samun koskettava ääni soi korvissani.
Ilo ja kiitollisuus täytti sydämeni.
Otin kuvan pilvistä ja hymyilin. Tunsin olevani oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.
Elämä on seurauksia täynnä. Jokainen ketju muuttuu, kun yhden linkin poistaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Somevapaa elämä on vapauttanut mentaalista kapasiteettiä olla tässä todellisuudessa missä olen. Ja arvaatko mitä? Tämä todellisuus onkin aika hitsin ihana!
Elän Suomen upeassa pääkaupungissa ja näen ikkunoistani puita ja vehreyttä, linnut laulavat ja aurinko tanssii lattioilla ja seinillä.
Kaikki tämä on tietenkin olemassa ja todellisuutta vaikka kuinka olisin somessa, mutta jokainen visiitti Instagramiin irroittaa minut tästä todellisuudesta ja ottaa aikaa palautua.
Kun me täytämme päämme muiden todellisuuksilla, ajatuksilla, tunteilla, kokemuksilla… kuinka meille voi jäädä aikaa omille?
Alkoholi on viisaiden juoma, sanotaan. Samaa voisi sanoa somesta. Sitä pitää osata käyttää oikein tai se vie sinut mennessään.
Minun ensiaskeleeni ilman somea ovat olleet kevyet. Toivon, että tulevaisuudessa opin käyttämään somea omaksi hyödykseni, omien arvojeni ja tarpeideni mukaisesti.
Mutta tällä hetkellä elämä ilman somea tuntuu sen verran kevyeltä ettei paluu houkuttele missään määrin.
Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi olet somessa? (Toivon ettei vastauksesi ole “koska kaikki muutkin ovat”…)
—
Nyt minä lähden ulos aurinkoon kävelylle ja ystävää tapaamaan. Aamu onkin tullut jo paiskittua töitä – miten paljon sitä saakaan aikaan kun ei ole somessa!
Kaiken lisäksi koko päivä vielä edessä. Kiitos someton arki.
Seuraavaan kertaan ihana sinä,
Lämpimin voimahalein,
Erika
P.S. Jos pidit tästä postauksesta, voit liittyä uutiskirjelistalleni sivun alalaidassa olevan “Kirjekaveriksi?”-palkin kautta. Saat joka tiistai minulta kirjeen ja lupaan ettei se ole spämmiä :)
Kaisu: mukiinmenevästä kauniiksi
Minua jännitti mennessäni tapaamaan Kaisua ensimmäistä kertaa tutustumiskeskusteluumme.
Kaisu on älykäs ja määrätietoinen arkkitehti – mitä jos en kykenisikään antaa hänelle sitä, mitä hän minuun yhteyttä ottaessaan toivoi kuvauskokemuksesta saavansa?
Tämä jännitys katosi nopeasti, sillä välillemme syntyi yhteys sillä sekunnilla kun Kaisu eteeni istui. Se normaalisti noin 30-60min kestävä keskustelu muuttui kahden ja puolen tunnin pituiseksi kahden ystävän väliseksi ajanvietoksi.
Keskustelimme tietysti kuvauksista ja Kaisun toiveista niiden suhteen.Keskustelimme Kaisun suhteesta itseensä. Keskustelimme arkkitehtuurista (asia, mikä minua on kiinnostanut pienestä asti) ja sen eri trendeistä. Keskustelimme ihmissuhteista ja niiden kiemuroista.
Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja todella tutustuimme toisiimme.
Keskustelun jälkeen lähdin kotiin energisoituneena ja onnellisena – tätä työni on parhaimmillaan. Se yhteys, mikä ihmisten välille voi niin nopeasti syntyä on yksi suurimmista tämän työn motivaattoreista.
Kuka minä olen?
Kaisu täytti tänä vuonna 50.
Tämä olikin pitkälti myös kuvauskokemukseen hakeutumisen taustalla. Kuka minä olen nyt, kun olen täyttämässä 50vuotta?
Kaisu on aina johtanut tekeminen edellä. Hänelle on ollut tärkeintä saada arvostusta ja huomiota hänen tekemisestään, ei niinkään ulkonäöstä.
Nyt, kun se arvostus on jo pitkään tullut tekemisestä, työn kautta, on Kaisu alkanut pohtia omaa suhdettaan ulkonäköönsä. Hänelle se ei ole ollut prioriteetti eikä ole koskaan ajatellut olevansa kaunis. Se ei myöskään ole aiheuttanut Kaisulle ongelmia, mutta come on, kyllä jokaisen naisen tulee tuntea olevansa kaunis!
Kaisu on ulkonäöllisesti muuttunut myös viimeisen vuoden aikana palkattuaan itselleen personal trainerin, joka auttoi häntä karistamaan viimeisetkin raskauskilot ja löytämään ilon liikkumiseen. Ja vaikka Kaisu on nyt hoikka ja hyvinvoiva, ei hän silti ole löytänyt sitä niin-sanottua sinuutta omaan ulkonäköön.
Hän on ajatellut olevansa mukiinmenevä muttei koskaan kaunis.
(Arvaa vain odotinko pääseväni näyttämään hänelle hänen kauneutensa! Vastaus: NO ODOTIN!!)
Kuvauspäivän taikaa
Kuvauspäivänä Kaisu rentoutui kuviin nopeasti. Tässä on jälleen yksi asia, missä ihailen Kaisua: hän on tottunut olemaan ohjat käsissä, mutta tiesi tähän prosessiin tullessaan, että hänen on pakko päästää irti ja sen hän todella teki.
Hän oli aivan uudella, itselleen valloittamattomalla alueella ja hoiti sen upeasti. Hän hehkui.
Hän otti vastaan sen, mitä hänen sisältään tuli. Hän hyväksyi, että tässä minä olen, tällaisena kuin olen ja se on hyvä.
Vietimme jälleen monta tuntia yhdessä kuvaten, jutellen ja nauraen – kuin ystävät konsanaan!
Kuvien paljastuksessa Kaisu sanoi minulle niin rehellisesti ja viattomasti, että
“En ole koskaan ajatellut olevani valokuvauksellinen, mutta nämä kuvat todistavat jotain muuta!”
Siihen kiteytyy koko kuvausprosessini pointti. Luulen, että monet tulevat luokseni epäillen voiko niistä kuvista heistä itsestään tulla upeita koska he todella eivät usko olevansa kuvauksellisia. Yllätys onkin silloin suuri kuvat nähdessään, että hitsi vieköön, Erika olikin oikeassa – minä olen kuvauksellinen!
Olet valokuvauksellinen kun olet kuka olet. Näissä kuvissa on upea, kaunis, rohkea ja itsevarma aikuinen nainen.
Kiitos, Kaisu, että tulit luokseni ja annoit minulle mahdollisuuden tutustua sinuun.
Olet ihana, niin ihana nainen ja nautin suunnattomasti kaikista meidän keskusteluistamme.
—
Jos olet kiinnostunut valokuvattavaksi tulemisesta tai haluaisit kysyä jotain (mitä vain), ole rohkeasti yhteydessä minuun tästä. Lupaan, etten pure ;)
Jos haluat lukea lisää samankaltaisia tarinoita ja nähdä kuvia, lue Miian tarina, jossa puhutaan myös kontrollista ja sen irtipäästämisestä.
Lämpimin halein,
Erika
Potrettikuvia ihanalle ja inspiroivalle Julie Damhusille
Oli syksy vuonna 2011 ja olin aloittanut viimeisen vuoteni opiskelut yliopistossa Vancouverissa, Kanadassa.
Aiemmat kolme vuotta olin unelmoinut keramiikkaopinnoista, mutta introkurssi oli aina päällekkäin pakollisten kurssieni kanssa, mutta viimeisenä vuonna viimein pääsin osallistumaan.
Ja koska uskon enemmän kohtaloon kuin sattumiin, tiedän, että minun oli tarkoitus ottaa juuri tuo kurssi tuona vuonna.
Nimittäin sillä kurssilla oli eräs nainen, jonka minun oli tarkoitus tavata.
Hänen nimensä on Julie.
Hän on Tanskasta.
Ja ensimmäisestä päivästä lähtien olimme erottamattomia.
Julie oli Vancouverissa vaihdossa maisterin tutkinnostaan Tanskasta. Hän opiskeli teollista muotoilua ja oli myös aina halunnut oppia tekemään keramiikkaa.
Taisimme molemmat rakastua syvästi keramiikan tekemiseen, mutta Julie vielä vahvemmin, nimittäin hänellä on nyt hyvin menestynyt keramiikkayritys.
TÄSSÄ TULEE JULIE
Sen lisäksi, että Julie on bisnesnainen, hän on myös kolmen upean lapsen äiti ja lahjakkaan kirvesmiehen, Sorenin, vaimo. Julie on nainen, jota tosissaan ihailen monella tapaa.
Kun hän tuli katsomaan minua Suomeen viime vuonna, hän taisteli yrityksensä suunnan kanssa. Tein hänen nettisivut ja puhuimme paljon siitä, mihin hänen kannattaisi keskittyä.
Nettisivuilla oli alkuun sekalainen ryhmä erilaisia esineitä, huonekaluja, jotka Julie oli suunnitellut. Hän pelkäsi keskittyä vain keramiikkaan, koska hänellä oli syvällä pelko siitä ettei kykenisi sillä elämään.
Hänen onnekseen, Julie ei olisi voinut olla enempää väärässä! Nimittäin otettuaan sen riskin, hänen yrityksensä lähti nopeaan nousuun.
Julien matka on ollut itselle henkilökohtaisesti upeaa seurata – siitä alun keramiikkaopinnoista nyt ammattiin.
Ja itse asiassa Julien matka onkin mielestäni todella inspiroiva esimerkki siitä, mitä voimme saavuttaa, kun seuraamme sitä, mitä rakastamme tehdä, opettelemme ja opiskelemme sitä, kunnes osaamme sen.
Julie on ehdottomasti oppinut ja masteroinut taiteensa.
Mitä opin Julielta
Sanoessani ihailevani Julieta monella tapaa, ei se rajoitu vain siihen, mitä hän on saavuttanut vaan ihailen häntä siinä, kuka hän on ja miten hän asennoituu elämään ja parisuhteisiin.
Joitain vuosia sitten minulla oli haaste silloisen poikaystäväni kanssa ja olin sattumoisin juuri silloin vierailemassa Julien luona, kun hän kysyi minulta kysymyksen: “Oletteko puhuneet omista odotuksistanne liittyen tähän tilanteeseen?”.
Emme olleet puhuneet.
Se oli yksi suurimmista ahaa-elämyksistä minulle – miten voin olla loukkaantunut jos emme ole koskaan puhuneet omista odotuksistamme?
Kun me emme kommunikoi ennaltaehkäistäksemme loukkaantumisia ja kipuja, me lopulta luomme suoran reitin juuri niiden tunteiden luokse.
Me ihmiset usein sekoitamme kommunikoinnin jutteluun. Me puhumme ja puhumme, mutta harvoin todella ymmärrämme tai kuuntelemme toista. Kuinka monilta konflikteilta voisimme välttyä jos vain kuuntelisimme toinen toisiamme.
Vähän aikaa sitten eräs ystävä kysyi minulta: “Tunnetko ketään, joka on onnellisessa avioliitossa?”. Vastasin kyllä ja ajattelin Julieta.
Julien ja Sorenin avioliitto on esimerkillinen. Ihailen heitä yksilöinä ja parina. Toivoisin, että voisit tuntea heidät, koska heidän liittonsa muuttaisi sinun asenteesi ja käsityksesi avioliiton / parisuhteen / vastakkaisen sukupuolen suhteen.
Voit seurata Julieta Instagramissa täällä. Käy myös hänen nettisivuilla mistä löydät myynnissä olevia tuotteita.
Kiitos Julie, että luotit minuun näissä kuvissa!
Olet niin inspiroiva.
—
Tässä vielä muutama kuva meistä viime vuodelta ja ystävyytemme alusta:
JULIE JA ERIKA 2017
JULIE JA ERIKA 2011
Olet rakas, Julie! Kiitos, että tulit elämääni. Se on paljon parempi sinun vuoksesi.
Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella,
Erika
Upea, vahva, herkkä ja menestynyt Sini
Nyt on viimein aika esitellä ihana, upea Sini.
Sini on 40-vuotias menestynyt tilasuunnittelija, joka rakastaa matkustamista ja valokuvaamista. Sini on myös tehnyt mallin hommia vaikkei olekaan varsinaisesti pitänyt omasta ulkonäöstään.
Sinillä nimittäin on ollut sellainen ajatus, että hän on lihava. Tämä on estänyt häntä esimerkiksi syömästä julkisesti aina noin 25-27-vuotiaaksi saakka. Ja vaikka Sinistä on otettu monia kuvia, ei hän ole koskaan kokenut, että yhdessäkään kuvassa on oikea Sini – niissä on aina ollut jokin rooli.
Joten hän kääntyi puoleeni. Oli aika saada omannäköisiä kuvia.
Sini täytti viime vuoden puolella 40 ja on selkeästi kasvanut omaksi naisekseen. Hän on oppinut olemaan hellempi itseään kohtaan, rakkaudellisempi ja hyväksyvämpi. Sini kertoi siitä, kuinka hänelle on kertynyt 15kg lisää painoa niistä ajoista, kun hän ajatteli olevansa lihava, ja on nyt enemmän sinut itsensä ja painonsa kanssa kuin koskaan aiemmin.
Tässä näemme sen, kuinka ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään tekemistä epävarmuuksiemme kanssa. Mitkään ulkoiset tekijät eivät todellisuudessa määrittele meidän arvoamme tai käsitystämme itsestämme. Kyse on ainoastaan mielestämme, joka luo meille harhan siitä, mitä meidän tulisi olla, jotta olemme riittäviä.
Kun lopulta olemme sitä, mitä kuvittelimme tarvitsevamme, emme siltikään löydä siitä helpotusta. Mieli on jo ehtinyt keksiä seuraavan tavoitteen, jonka saavutettuamme olisimme lopulta riittäviä. Se on loputon suo eikä sen kanssa voi voittaa.
Tällöin ainoa vaihtoehto on ottaa oma mieli hallintaan ja lähteä itsensä hyväksymisen sekä rakastamisen polulle. Se on ainoa polku, joka johtaa lopulliseen helpotukseen. Meidän emotionaalisiin perustarpeisiimmehan kuuluu hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Monesti meillä kuitenkin kestää ymmärtää ja oppia se, että nämä lähtevät ensisijaisesti meistä itsestämme.
Sini on ymmärtänyt tämän ja sen näkee hänen olemuksessaan ja toiminnassaan. Olen todella iloinen siitä, että olen saanut tutustua Siniin, sillä hän on inspiroinut ja innostanut minua omalla olemuksellaan. Hän on niin lämmin, niin ystävällinen, niin empaattinen ja niin nauravainen. Sinillä on itse asiassa aivan ihana nauru ja se raikaakin herkästi.
Tämän tulet näkemään kuvissakin.
Sinin omannäköiset kuvat
Kuvaukset Sinin kanssa sujuivat loistavasti viileästä säästä huolimatta. Siniä oli ihana kuvata ja nähdä se nautinto, mikä hänelle kuvauksista tuli.
Kuvien paljastuksessa Sini sanoi, että tässä hän on. Kuvat edustavat häntä, omana itsenään.
Mission accomplished! Jes!
—–
Sini kuvaili kokemustaan näin:
“Painon kertymisen myötä sain kehitettyä itselleni kamerakammon. Pelkäsin että jos joku ikuistaa minut kuviin näytän mielestäni liian isolta ja alan inhota itseäni ja omaa ulkonäköäni vaikka muuten normaalissa elämässä olen sinut kertyneiden kilojen ja ulkonäön kanssa.
Tämän vuoksi kieltäydyin muiden ottamista kuvista tai tarjoutuista töistä.
Päädyin Studio Metsän kuvattavaksi, koska tykkäsin kovasti Erikan kuvista – niissä on sellaista aitoutta mitä en ollut juurikaan nähnyt. Tykkäsin ajatuksesta että jokainen on kaunis ja kuvaamisen arvoinen. Vaikka minua pelotti nähdä itseni juuri sellaisena kuin olen, olin juuri sen tarpeessa.
Kokemus oli todella ihana ❤️
Kuvaus sujui rennon letkeästi, eikä jännittänyt missään vaiheessa. Erika oli ihanan lämmin henkinen ja opasti tosi hyvin asennoissa. Kun näin kuvat olin itsekin että wow, näytänkö noin hyvältä.
Kävin useammalla kuvaajalla, mutta kukaan muu ei onnistunut mielestäni vangitsemaan kuvaan niin ulkoista kuin sisäistä minää kuin Erika. Joka ikinen kuva herättää minussa itsessäni tunteita.
Tunnistin yhdestä kuvasta jopa äitini vekkulin hymyn, jonka olen näköjään perinyt. Kuvista intoutuneena lähetin niitä mallitoimistoihin Helsinkiin (se missä jo olen on Tampereella) ja kolmesta 2 ilmoitti että pääsisin heidän listoille!
Enää ei huoleta että kertyneiden painokilojen vuoksi en kelpaa tai ole kuvattava. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kiitos Erika ❤”
—–
Kiitos sinulle Sini, että tulit kuvattavakseni ja avasit sitä kautta sydämesi minulle. Olet arvokas, upea, kannustava, lämmin, rakkaudellinen, hassu, ja niin niin kaunis nainen. Odotan jo innolla mitä kaikkea elämä eteesi tuo ja erityisesti mitä kaikkea sinä itse tuletkaan keksimään!
Lämpimin halein,
Erika
Ihanista ihanin Taru
Siis, Taru on niin ihana!
Hän on lämmin ja avoin, niin ystävällinen ja sydämellinen nainen.
Ja Tarun yritys, Taru Hanna, on kuin peilikuva hänen pirskahtelevasta luonteestaan – pirteä, huumorintajuinen ja lämmin.
Yrityksessään Taru auttaa pienyrittäjiä heidän digimarkkinnoinnin tarpeissaan. Tämä yritys sai alkunsa, kun Taru perheineen muutti Kaliforniaan. Tätä ennen Tarulla on pitkä kokemus markkinoinnin parissa isoissa eri yrityksissä.
Taru kertoi mulle kuinka hän rakastaa valokuvia ja itsekin ottaa niitä yritykselleen, mutta välttää viimeiseen saakka kameran toisella puolella olemista. Hän ei ollut aiemmin ollut ulkopuolisen valokuvaajan kuvattavana ja tämä jännittikin Tarua alkuun.
Mutta ei mennyt aikaakaan, kun Taru rentoutui kameran edessä ja alkoi nauttia siitä.
TARU HANNA / taruhanna.com
Tarua oli ihana kuvata. Se on itselle niin palkitsevaa kun näkee ihmisen rentoutuvan ja nauttivan kuvauksesta.
Ihminen, joka kuvitteli aina ettei osaa olla kuvissa, ihminen, joka ei mielestään onnistu kuvissa, onkin yhtäkkiä rennosti kameran edessä.
Tällaista upeutta siitä sitten seuraa!
Kiitos ihana Taru, että luotit muhun, annoit mulle mahdollisuuden ja avasit sydämesi mulle. Olet ainutlaatuinen, niin ihanan pirteä ja lämmin – sun seurassa tulee itselle niin tärkeä olo. Se on arvokas taito!
Käy tsekkaamassa Tarun palvelut tästä ja ihastu Taruun lisää Instagramissa!
Lämpimin halein,
Erika
Kaipaatko muutosta elämääsi? Miten valmennus voi auttaa?
Haluatko muutosta elämääsi?
Opiskelen tällä hetkellä LCF Life Coachiksi Valmentamossa ja nyt opintojen loppusuoralla olen aloittamassa lopputyötäni, johon tarvitsen asiakkaita.
Haluaisitko sinä olla yksi heistä?
Mitä hyötyä valmennuksesta sinulle olisi?
Voit hyödyntää valmennusta esim. kehittääksesi kokonaisvaltaista hyvinvointiasi, kohentaaksesi itsetuntoasi, parantaaksesi ihmissuhteitasi, saadaksesi mukavamman työn tai luodaksesi mielenrauhaa elämääsi. Tai mitä tahansa muuta. Valmennus rakentuu sinun toiveittesi mukaisesti.
Valmennuksessa keskitytään sinuun ja sinua motivoiviin, inspiroiviin sekä innostaviin asioihin, joiden avulla saat rakennettua itsestäsi ja/tai elämästäsi sellaisen, jota kaipaat. Kartoitat nykyisen elämäntilanteesi, oivallat sinua inspiroivat tavoitteet ja rakennat askelpolun kohti haluamaasi.
Valmennuksessa sinua ei neuvota, sillä me uskomme, että meistä jokainen tietää parhaiten mitä itse kaipaa ja tarvitsee, olemme siis oman elämämme asiantuntijoita. Valmennuksessa on tavoitteena auttaa sinua oivaltamaan ne sinulle olennaiset, eteenpäin vievät askeleet erilaisten kysymysten ja harjoitusten välityksellä.
Mitä sinulta odotetaan?
Valmennuksissa kohtaamme 1-2 viikon välein. Ne voivat tapahtua kasvotusten, puhelimitse tai netin välityksellä.
Saat valmennuksen opiskelijahintaan, mutta edellytän sitoutumista 4 kertaan ja sähköisen palautteen antamista. Palautteen antaminen kestää noin vartin.
Valmennus maksaa 30€/kerta tai 100€/4 valmennuskertaa.
Valmennuksen myötä itseluottamuksesi paranee, minäkuvasi kirkastuu ja tavoitteesi selkiytyvät. Valmennuksessa oivallat myös, miten muutos elämässäsi on mahdollista ja miten voit tehdä toiveistasi totta.
Ilmoittaudu mukaan lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen info@studiometsa.com!
Vain 6 nopeinta mahtuu mukaan.
Tapojeniko orja?
Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka on aina iloinen, hymyilevä, nauravainen ja yksinkertaisesti vain täynnä elämäniloa? Ihmistä, joka on aktiivinen ja aina tekemässä upeita juttuja?
Minä olen tavannut monia sellaisia ihmisiä ja olen aina kadehtinut heitä. Lähinnä siksi, että olen itse aina ollut tunteellinen ja herkkä, mikä on johtanut liian usein siihen, että kannan harteillani maailman taakkoja.
Olen aina ajatellut niin, että sellaiset ihmiset syntyivät sellaisiksi – iloisiksi ja meneviksi, jopa positiivisella tavalla huolettomiksi. En oikeastaan koskaan kyseenalaistanut tätä ajatusta, saati sitten ajatellut, että heidät olisi jollain tavalla, joko vanhempien tai heidän itsensä toimesta, ns ohjelmoitu sellaisiksi. Ehkä heille oli muodostettu tapoja, jotka tukivat onnellisuutta ja hyvää fiilistä.
Ehkä ei olekaan olemassa niin-sanottua onnellista ihmistä. Ehkä me olemmekin kaikki tapojemme ja tekojemme tuotoksia; sekä niiden ihmisten, joiden kanssa päätämme itsemme ympäröidä; niiden asioiden, joille päätämme aikaa päivästämme antaa; niiden elokuvien, joita katsomme tai musiikin, jota kuuntelemme; tai jo niiden olemassaolevien tapojen tuotoksia.
Ne tavat voivat olla pieniä ja jopa merkityksettömiltä vaikuttavia kuten kuinka nousemme aamulla sängystä.
Onko rutiinina torkuttaa herätyskello ja viivytellä viimeiseen saakka nousemista? Vai nousemmeko samantien ylös innokkaina aloittamaan päivän? Vaivummeko aamumasennukseen? Alammeko urheilla? Luemmeko kirjaa? Jumitammeko somessa? Tarkistammeko sähköpostit? Luemmeko uutisia?
Voimmeko muuttua?
Ehkä kaikkea voi kehittää. Ehkä kaiken voi korjata. Ehkä jokaisen pienenkin tavan todella voi muuttaa.
Vaikka olenkin vahva mahdottomaan uskoja, huomaan nyt kuinka minulla on ollut rajoittavia uskomuksia siitä, että tietyt asiat minussa olisi sisäänrakennettuina. Että minä vain olen herkkä ja paljon tunteva ihminen. Ja vaikka se onkin hieno asia, tuottaa se myös itselleni välillä päänvaivaa.
Kenties on vain liian helppoa antaa itsemme uskoa, että on tiettyjä asioita elämässämme ja meissä itsessämme, jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän hallinnassamme.
Mutta entä jos se ei olekaan niin?
Mitä jos voimmekin muuttaa kaiken?
Mitä jos kaikki mitä teemme, sanomme, tunnemme ja ajattelemme olisikin meidän kontrollissamme?
Mitä jos pienimmätkin tapamme olisivat muutettavissa?
Mitä muuttaisit?
Millainen haluaisit olla?
Mitä haluaisit tuntea?
Näitä kysymyksiä meidän tulee kysyä itseltämme. Ja ennen kaikkea, näihin kysymyksiin meidän tulee vastata.
Koska voimme voimme löytää tien määränpäähämme vasta sitten, kun tiedämme mikä määränpäämme ylipäänsä on.
—
Tämä blogiposti syntyi suurimmaksi osaksi HSL:n bussissa istuessa. Lähdin pohtimaan mennyttä viikkoa ja kuinka mielettömässä lennossa omat tunnetilani olivat olleet koko viikon. Minulla oli ollut päivittäin syviä, upeita keskusteluja ihmisten kanssa. Olin jatkuvassa kiitollisuuden ja hämmästyksen tilassa – kuinka upea maailma meillä on ja kuinka upeita ihmisiä täällä onkaan!
Itse koen, että tärkeimmät ja merkityksellisimmät omaan onnellisuuteni vaikuttavat tekijät ovat todelliset yhteydet muihin ihmisiin.
Joten istuessani bussissa ajattelin kuinka nämä yhteyden hetket olivat nostaneet mielialaani. Kuinka siunattu olo minulla oli. Se ei todellakaan ole tunne, jota tunnen jatkuvasti. Ja se johti minut pohtimaan muita päiviä elämässäni, jolloin en ole niin lennossa, jolloin oma tunnetilani saattaakin olla alhaisempi.
Tästä syntyi kysymys – kuinka pystyn luomaan näitä tunteita, kun olen yksin ja allapäin? Kun kenties tapani ruokkivat sen hetkistä masennustani, kun valintani tuovat vain hetkellistä tyydytystä.
Meidän tapamme nousevat merkittävään asemaan eritoten niinä päivinä, kun olomme on kaikkea muuta kuin positiivinen. Yksi aivojemme tehtävistä on säästää energiaa, joten mielialamme ollessa alhainen, aivot palaavat nopeasti vanhoihin, jo kauan sitten opittuihin tapoihin, jotta jo alhainen energiamme ei pääse yhtään enempää laskemaan.
Jotta voisimme tuntea olomme paremmaksi päivittäin, tulisi meidän muodostaa itsellemme hyödyllisiä, terveellisiä ja positiivisia tapoja, jotka tukevat meitä niinäkin päivinä kun tunnetila hetkellisesti vetää meitä alaspäin.
Minkä yhden pienen muutoksen tapoihisi sinä haluat tehdä?
Tämä yksinkertainen, mutta kaunis oivallus tuli minulle kaupunkibussissa! Näin se välillä menee :)
Rakkaudella, kunnioituksella ja lämpimin voimahalein,
Erika
P.S. Jos sinua kiinnostaa lukea lisää tavoista ja niiden muodostumisesta, suosittelen lämpimästi Charles Duhiggin The power of habit-kirjaa (löytyy Adlibriksestä myös suomennettuna tästä)! Taidanpa itsekin lukea sen uudelleen :D
Mitä tapahtui vuonna 2017?
Vuosi 2017 on ollut yksi myrskyisimmistä vuosista aikuiselämässäni.
Muutoksen vuosi.
Joten otetaanpa katse taaksepäin.
Tämä vuosi oli Studio Metsän ensimmäinen kokonainen vuosi keskittyen kuvaamaan naisia, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia.
Se toi mukanaan uskomattoman upeita ihmisiä, jotka tänäkin päivänä inspiroi ja haastaa minua (parhaalla mahdollisella tavalla). Asiakkaita, joista tuli ystäviä. Asiakkaita, jotka ovat koskettaneet sydäntäni heidän kokemuksillaan, viisaudellaan ja tavalla nähdä maailmaa.
On siis helppoa sanoa, että Studio Metsän asiakkaat ovat parhaat, avoimimmat, optimistisimmat ja sydämellisimmät ikinä!
He ovat
ihmisiä, jotka ovat valmiita hyppäämään suoraan syvään päähän ja avaamaan sydämensä.
ihmisiä, jotka luottavat ja ottavat maailman ihmisineen vastaan avosylin.
ihmisiä, jotka ottavat vastuuta itsestään, tunteistaan, hyvinvoinnistaan ja kasvustaan.
ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä tullakseen siksi ihmiseksi, joka haluavat olla.
Olen niin kiitollinen siitä, että saan olla tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa.
Parhaimmillaan vuosi 2017 on ollut todellisen yhteyden vuosi – sydämestä toiseen kulkevan yhteyden. Sellaisen yhteyden, joka riisuu sinut alasti eikä päästä minkään taakse piiloon. Yhteyden, joka tuo meidät inhimillisyyden ja haavoittuvaisuuden äärelle.
Tällainen yhteys on harvinaista, mutta siitä on todelliset ja aidot ihmissuhteet tehty.
Mutta voidaksemme löytää syvän yhteyden toisiin, tulee meidän ensin löytää yhteys itseemme. Sen kääntöpuolena tulee mahdollisuus menetykselle. Sillä kun me löydämme sen yhteyden itseemme, löydämme myös todelliset tarpeemme ja halumme, ja toisinaan ne eivät vastaakaan sitä mitä meillä jo on.
Me tarvitsemme kuitenkin sitä yhteyttä kasvaaksemme. Tarvitsemme niitä oivalluksia ja siitä syntyvää kipua.
Nämä menetykset opettavat meille irtipäästämistä. Olen kuitenkin ymmärtänyt tänä vuonna sen, etten osaa päästää irti.
Yksi tämän vuoden suurimmista menetyksistä oli melkein 15-vuotiaan kissani poismeno. Pelkkä kuvien katselu tätä blogipostia varten sai minut surun valtaan. Kuolemaa on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Joskus asiat eivät ole tarkoitettuja eikä sillä ole merkitystä mitä teen tai kuka olen, joskus asiat eivät vain mene kuten haluaisin niiden menevän. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että minun tulee ottaa askel taaksepäin ja päästää irti.
Se on minulle haaste, sillä en pidä periksiantamisesta ja koen irtipäästämisen olevan juurikin sitä. Olen ongelmien ratkaisija ja minun on vaikea hyväksyä ongelmia, joita en voi ratkaista.
Joten. Vuonna 2018, haluan opetella päästämään irti. Miten? Ei mitään käsitystä.
Mutta hiljattain törmäsin tekstiin, jonka koin jollain tavalla kiteyttävän tämän ajatuksen:
“En enää pakota.
Mikä tulee, tulee.
Mikä hajoaa, hajoaa.
Minulla on vain tilaa ja energiaa asioille, jotka ovat tarkoitettuja minulle.“
Mutta nyt, tässä Studio Metsän vuosi 2017:
Vuoden parhaat
YLE PERJANTAI – Haastattelu
ME NAISET-lehti ja Studio Metsä yhteistyö
Klikkaa alla artikkeliin
KD Magazine-haastattelu
Klikkaa alla artikkeliin
- Aloitin LCF Life Coach-opiskelut (valmistun huhtikuussa 2018)
- Ymmärsin, että miehet kärsii samoista epävarmuuksista kuin naisetkin, joten olen alkanut laajentaa palvelujani myös miehille
- Ja kuvasinkin jo miestä!
- Pidin ja tein workshopin yhdessä tanskalaisen seksologin ja rakkausvalmentajan, Line Bramin, kanssa Kööpenhaminassa, Tanskassa
- Matkustin Brysseliin upealle kuvauskeikalle
- Pidin ensimmäisen Insta Liven
- Aloitin videosarjan epävarmuuksista, joiden julkaisu alkaa tammikuussa 2018
- Laajensin uutiskirjeen lähetyksen kahteen kertaan kuukaudessa
- Olin Aino-Kuutamo Uusitorpan haastateltavana hänen kirjaansa Valtavan ihana varten
- Tein ilmaisia taustakuvia puhelimeesi (“I am enough”, “I am beautiful”, “I am inspiring”)
- Kuvasin pelkästään Suomessa vuoden 2018 seinäkalenteriin
- Hyppäsin täysillä videon maailmaan
- Päästin sisäistä räppäriäni esille
- Pidin ensimmäisen Instagram kilpailun!
- Ja varmasti paljon muuta mitä en nyt tähän hätään keksi
Joten, KIITOS sinulle, joka olet ollut osa Studio Metsän tämän vuoden matkaa.
Kiitän sinua sydämeni pohjasta.
Sinä olet oleellinen osa Studio Metsän kasvua ja kehitystä.
Toivon sinulle vuoteen 2018 kokemuksia, seikkailuja ja ihmisiä, jotka haastaa sinun rajojasi, työntää sinua vähän pidemmälle kuin olisit valmis menemään, näyttää sinulle juuri miten upea olet, ja kuinka ihmeellistä elämä on.
Toivon sinulle rakkauden täyteistä vuotta.
Sen todellisen ja aidon rakkauden.
Rakkaudellisin halein,
Erika
Viola ja auringonlasku kilpailivat – kumpi voitti?
Tämä upea nainen on Viola.
Hänen seurassaan on helppo rentoutua, sillä hän on niin avoimesti ja rehellisesti oma itsensä (upea ja harvinainen ominaisuus).
Ensimmäisestä hetkestä lähtien juttu luisti ja mitä kauemmin keskustelimme, sitä suuremmaksi osaksi tulivat herkästi ilmaantuvat naurunpurskahdukset.
Tarkoituksena oli kuvata Violaa hänen uutta blogiaan ja yritystään varten. Ajatuksena oli luoda lähestyttäviä, luonnollisia ja ammattimaisia valokuvia tästä upeasta naisesta.
Viola on juuri aloittanut oman yrityksensä, Tmi Viola Nygren, jonka avulla hän auttaa yrittäjiä sisällöntuotannossa.
Viola & kuvaukset
Kuvaukset tapahtuivat ilta-auringon aikaan Helsingissä.
Viola rentoutui nopeasti ja loisti luonnollisena kameran edessä. Minulle on tietenkin aina ilo työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita kokeilemaan kaikenlaista ja jotka samalla haluavat pitää hauskaa.
Kuvasimme alkuun sillalla, jonka trafiikki aiheutti hieman katkoksia kuvauksiin. Silta täyttyi juoksijoista, pyöräilijöistä, yleislenkkeilijöistä ja äideistä rattaineen. Mutta yksi valokuvauksen upeimmista piirteistä onkin se mahdollisuus luoda erilaisia tunnelmia. Oikeista kuvakulmista juuri oikeilla hetkillä valokuvauksesta tulee unelmien luoja.
Viola pysyi kuitenkin yllättävän rauhallisena kaiken tämän ylösalashyppimisen aikana.
Ulkona kuvaamisen kauneus
Auringonlaskun aikaan kuvaaminen tuo mukanaan monta mukavaa puolta. Yksi, josta itse pidän eniten on valon sävyn nopea muuttuminen. Juuri ennen auringonlaskua valo on pehmeä, lämmin, niin täyteläisen kaunis. Auringon kadottua horisonttiin, valo muuttuu kylmemmäksi upeine pastellisävyineen.
Tämä antoi meille mahdollisuuden luoda eri tunnelmallisia valokuvia.
Lämmin kesäilta vaihtuikin viileään talvimaiseen fiilikseen.
Kuvien paljastus
Monille on omituista katsoa itseään kuvissa, jotka joku muu on tehnyt.
Nykymaailmassa olemme niin tottuneita kontrolloimaan omia kuviamme. Joko ne ovat selfieitä, jotka antavat meille 100% kontrollin tai ne ovat kuvia, joita joku muu läheisemme on ottanut, ja joita voimme heti päättää deletoida tai korvata uusilla, “paremmilla” asennoilla.
Mutta kun ammattilainen kuvaa sinua, annat hänelle mahdollisuuden tutustua sinuun, todella nähdä sinut, ja vangita sinut kuviin…
Juuri. Sellaisena. Kuin. Olet.
Siinä tulee ihmisen todellinen kauneus esille.
Kun annat kontrollin muille ja vain olet. Naurat, hymyilet, vakavoidut, katsot pois, liikut… elät.
Se eläväinen, hengittävä, tanssiva sinä.
Niissä kuvissa tulee sinun sielusi läpi.
Aivan kuten Violankin näissä.
Kun katsot näitä kuvia, uskon, että näet niissä juuri sellaisen henkilön, joksi häntä olen kuvaillut. Vai mitä?
Se on kaikki hänen hymyssään, kropan kielessä, silmissä – se on siinä, minkälainen hän on.
Viola kirjoitti kauniisti kokemuksestaan kuvattavana olemisessa. Käy lukemassa se hänen blogistaan.
Ja jos sinulla on sisällön luomiseen liittyviä tarpeita, ota häneen yhteyttä. Violan kanssa on hauskaa työskennellä!
Seuraa myös Violaa Instagramissa ja Facebookissa.
Ja jos sinulla on mitään kysymyksiä, esim valokuvaukseen liittyen, ota minuun yhteyttä tästä.
Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika
Ellan kanssa alppiruusupuistossa
Ihan joka päivä en pääse kuvaamaan näin herttaista nuorta neitoa kuin Ella.
Ella pääsi ripille tänä kesänä ja äiti päätti antaa lahjaksi valokuvauksen. Ella on itsekin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvaakin ahkeraan. Hänellä on selkeästi visuaalista silmää ja hänen kuvansa ovat upeita, seesteisiä ja herkkiä – ihan kuin tyttö itsekin.
Kuvasimme upeassa Haagan Alppiruusupuistossa Helsingissä alppiruusujen ollessa parhaimmassa loistossaan. Ellan hempeästä ja hieman ujostelevasta ulkokuoresta (ja ihmispaljoudesta) huolimatta hän oli aivan uskomattoman rento ja valmis kokeilemaan erikoisempiakin ehdotuksiani.
Meillä oli ihana kuvaus yhdessä ja olen todella iloinen siitä, että Ellan äiti meidät yhdisti. Odotan mielenkiinnolla mihin Ellan tie vielä hänet vie.
Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika
Miian suuri seikkailu
Oi, Miia!
Miia on aloittamassa uutta seikkailua niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin ja tarvitsi uusia kuvia edustamaan tätä uutta elämänvaihetta. Hän löysi yhteyden itsensä rakastamisen ja hyväksymisen konseptiini, joten otti minuun yhteyttä.
Odotin innolla meidän yhteistä työskentelyämme, koska se erosi hieman siitä, mitä yleensä teen. Tuntui myös alusta alkaen, että olimme Miian kanssa samalla aaltopituudella.
Kävin tekemässä kuvauksen Brysselissä, missä Miia tuolloin vielä asui. Ja meillä oli aivan upeaa yhdessä!
Puhuimme paljon, tutustuimme toisiimme lähestulkoon perusteellisesti ja tämän vuoksi minulla oli aika hyvä idea siitä, mitä hän halusi kuviinsa.
Seikkailua kohti!
Kuvauspäivä oli upea. Aloitimme hänen kauniissa asunnossaan, josta siirryimme kaupunkiin.
Ihailin Miian suhtautumista koko prosessiin.
Miia on itsekin hyvin visuaalinen ihminen ja tiesi, että hänelle tulisi varmasti jossain vaiheessa tarve kontrolloida kuvausta. Mutta niiden tarpeiden noustessa, hän muistutti itseään jatkuvasti päästämään irti. Hänhän oli kuitenkin palkannut minut luomaan kuvat, joten nyt hänen piti vain luottaa minuun.
Kerrottuaan minulle tämän kuvausten jälkeen, en olisi koskaan uskonut. Hänen kykynsä heittäytyä kuvauksiin kaikesta päänsisäisestä sodasta huolimatta teki minuun suuren vaikutuksen.
Se muistutti minua siitä, että ihminen todella kykenee mihin vain!
Kuvien paljastuksen aikana hän kertoi minulle kuinka hän oli aina halunnut hänessä olevan tietynlaista arvokkuutta. Miia oli nimittäin aina kokenut olevansa kaikkea muuta.
Kunnes näki nämä valokuvat.
Minä taas olin alusta alkaen nähnyt tuon arvokkuuden hänessä.
Kenties se onkin aina ollut siellä, Miian sitä huomaamatta.
Samoin kuin kauneus.
Hän ei nimittäin ole myöskään koskaan pitänyt itseään kauniina.
Sekin tuli minulle yllätyksenä.
Katsokaa nyt tätä naista!
Arvokas ja kaunis Miia
Voit seurata Miian seikkailua
Kiitos Miia, että löysit minut ja annoit meille mahdollisuuden tavata ja ystävystyä. Mulle on ollut niin suuri ilo ja kunnia tutustua suhun.
Odotan mielenkiinnolla, mihin tämä elämänseikkailu sinut vie!
Halein,
Erika
Hampaat – Satun taistelu
Oltiin ehditty Satun kanssa vaihdella sähköposteja jo jonkun aikaa ennen kuin vihdoin tavattiin kasvotusten. Tiesin jo niiden avoimien ja luottavien sähköpostien perusteella, että me tullaan toimeen todella hyvin.
Se on aina hyvä merkki kun ihminen on valmis olemaan avoin ja haavoittuvainen.
Ja sitä Satu oli alusta alkaen.
Satulle on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista, mutta hän on oppinut niistä paljon.
Satu on nyt 54-vuotias ja ylpeä siitä, kuka hän on tänään (ja pitäisikin olla!).
Mutta hän ei silti viihdy valokuvissa.
Valokuvauksen pelko
Satu ei ole kokenut osaavansa olla kuvissa. Hänen mielestään kuvat hänestä epäonnistuvat aina.
Mutta Satun suurin huolenaihe on hänen hampaansa. Hän ei pidä niistä eikä missään tapauksessa halua nähdä itseään nauravan tai hymyilevän valokuvissa niin, että hampaat näkyvät.
Hän eritoten muistaa yhden valokuvan, jossa varjo valahtaa hänen kasvoillensa tavalla, joka korostaa hänen hampaitaan. Satu ei pidä kuvasta tippaakaan. Se onkin yksi syistä, miksi hän ei pidä kuvattavana olemisesta.
Tosin hänet nähdessäni ajattelin, ettei hänen hampaissaan ole mitään vikaan.
Mutta näinhän se yleensä menee.
Kyse ei ole niinkään meidän fyysisestä olemuksesta, sillä totta puhuen me kaikki löydämme itsestämme vikoja.
Mutta kyse on siitä, kuinka näemme sen asian.
Tykkäänkin sanoa, ettei se, kuinka näet itsesi ole ainut tapa nähdä sinua.
Eikö olekin aika lohduttava ajatus?
Maailmassa on ihmisiä, jotka katsovat sinua ja ihailevat juurikin niitä asioita sinussa, joista et itse pidä.
Mutta kuvataan silti!
Kuvauspäivä oli upea: aurinko paistoi ja lämpö helli hipiää.
Satu sanoi mulle heti, että häntä jännittää.
Eikä siinä mitään – se kuuluu asiaan.
Aloitan yleensä kuvaukset hitaasti, jotta ihanat asiakkaani saisivat hieman aikaa totuttautua tilanteeseen.
Teimme pienen rentoutusharjoituksen ja aloitimme veden ääreltä.
Satu oli aivan mahtava, heti alusta alkaen!
Hän rentoutui nopeasti, mikä oli ihana nähdä.
Myöhemmin Satu kertoikin mulle kuinka positiivisesti yllättynyt hän oli siitä, että sain hänet rentoutumaan. Hän oli nimittäin niin hermostunut, ettei uskonut minun voivan sitä saada aikaiseksi!
Ja se onkin kaiken A ja O: rentoutuminen.
Minun tehtäväni on saada sinut rentoutumaan kameran edessä. Ja otan sen hyvin vakavasti. (Huumorilla ;))
Ja joskus se toimii todella hyvin…
Satun kanssa vietetty aika oli ihanaa. Hän on aivan upea nainen ja olen niin iloinen ja otettu siitä, että sain tavata hänet, tutustua häneen ja kuvata häntä.
Lopulta Satu pitikin kuvista, joissa hampaat näkyivät. “Ei ne näytäkään niin huonoilta!”
:)
Kiitos, Satu, että otit yhteyttä ja että luotit minuun. Ilo on niin ollut mun puolellani!
Lämpimin halein,
Erika
Mari + Helsinki + aurinko = Ilo ja onni
Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika
Älä unelmoi elämääsi, elä unelmasi
Mulla on sulle kysymys: Miltä sun elämä näyttäisi, jos et tuntisi pelkoa?
Joku kysyi multa tämän kysymyksen aikoinaan enkä ole voinut unohtaa sitä. Se on niin voimakas.
Siksi kannustankin sua pohtimaan tätä kysymystä hetken.
Oikeasti: Miltä sun elämä näyttäisi, jos et tuntisi pelkoa?
- Mitä tekisit?
- Minkälainen ihminen olisit?
- Missä asuisit?
- Mitä tekisit työksesi?
- Minkälaisen ihmisen kanssa olisit parisuhteessa/naimisissa?
- Vai olisitko suhteessa ylipäänsä?
- Minkälaista elämää eläisit?
- Minkälaisia vaatteita käyttäisit?
Ota kynä ja paperi käteen ja kirjoita ylös vastaukset.
Anna itsesi unelmoida. Anna mielesi juosta vapaana. Unohda kaikki “realistisuus” (muista: asenteemme muokkaa todellisuuttamme) ja kirjoita ylös villeimmätkin unelmasi.
Tee se nyt.
Anna mennä…
(Odotan täällä. Ei mitään kiirettä.)
…
…
…
…
…
…
…
…
Miltä se tuntui? Mitä kirjoitit? Miltä se elämä näyttää? Minkälainen sinä olet?
Me emme ole koskaan liian vanhoja unelmoimaan. Emmekä ole myöskään koskaan liian aikuisia uskoaksemme unelmiimme.
Oletko koskaan katsonut ketään ja ajatellut, että haluaisit hänen elämänsä? Että toivoisit olevasi kuin hän? Mikä seuraa sitä ajatusta? Mikä estää sua uskomasta, että se on myös sulle mahdollista?
Me emme synny sellaisina kuin olemme tänään. Suurin osa meistä ja elämistämme on opittua. Me opimme käyttäytymään tietyllä tavalla, ajattelemaan tietyllä tavalla ja jopa uskomaan tietyllä tavalla. Mutta meillä kaikilla on voima (ja vapaus!) muuttaa niitä.
Jos todella haluat jotain elämääsi, voit sen myös saada. Sinun tulee vain miettiä, mikä sinua estää.
Vastaa tähän sähköpostiin ja pohdiskele sitä sähköpostissa mulle!
Ihanaa unelmointia ja muista… “Älä unelmoi elämääsi; ELÄ UNELMASI!”
Lämpimin halein,
Erika
Äidin rakkaudesta
Kaikkia tuntemiani, ja valokuvaamiani, äitejä yhdistää yksi asia: huoli.
Huoli siitä, että
- he eivät ole riittäviä
- he eivät ole täydellisiä
- he eivät kykene antamaan lapselleen tarvitsemaansa
- heidän pitäisi jatkuvasti olla parempia ja enemmän.
Se on äidin rakkautta. Tämä huoli tulee syvästä äidin rakkaudesta.
Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta kaikki äidit, omani mukaanlukien, kertovat minulle kuinka se äidin rakkaus on jotain, mitä he eivät ole koskaan ennen kokeneet. Se on jotain selittämätöntä ja sanoinkuvaamatonta.
Kun tunnet niin suurta ja vahvaa rakkautta, kun tiedät, että tekisit mitä vain lapsesi vuoksi, kun lapsesi on sinun maailmasi…kuinka mitään suurempaa tai tärkeämpää voisi ollakaan? Mikä voisi mitenkään olla parempaa tai täydellisempää?
Äitiys – maailman tärkein työ
Äidit: olen ylpeä teistä. Äitinä olo ei ole helppoa, mutta silti te teette sen ja saatte sen vielä näyttämään helpolta. Te teette maailman tärkeintä työtä: kasvatatte seuraavaa sukupolvea. Olkaa siis ylpeitä siitä. Olkaa iloisia. Tukekaa ja rohkaiskaa itseänne (ja toisia äitejä).
Antakaa itsellenne aikaa kasvaa ja kehittyä, rentoutua ja uusiutua. Ansaitsette sen.
Ja vaikka äitinä oleminen on maailman tärkein työ, on myös tärkeää muistaa, että kaiken sen alla on edelleen sinä.
On täysin okei käyttää aikaasi itseesi. Saat hemmotella itseäsi, saat välillä keskittyä itseesi. Sillä kun lataat akkujasi, sinulla on paljon enemmän annettavana lapsillesi ja muille läheisillesi. Itsestäsi huolehtiminen on sen vuoksi lahja myös muille.
Joten älä ujostele. Älä ole liian vaatimaton.
Sinä ansaitset hemmottelua.
Ansaitset rentoutumista.
Ansaitset omaa aikaa.
Ota sitä. Ja nauti siitä.
Hyvää äitienpäivää!
Teet tästä maailmasta paremman. Kiitos siitä.
Kunnioituksella ja rakkaudella,
Erika
Upea äitisi ansaitsee yhtä upean lahjan
Onko äitisi:
- rakastettava
- merkittävä
- kaunis
- tärkeä
- ihailtava
- rakas
- ihana
- täydellinen
- upea
- korvaamaton?
Onko hän aina auttamassa, aina kuuntelemassa, aina tukemassa, aina rohkaisemassa?
Onko hän nainen, jonka kaltainen haluaisit itsekin olla?
ÄITISI MERKITYS
Harvemmin tulee ääneen suomalaisena sanottua, kuinka paljon läheiset meille todella merkitsevät. Oletusarvo on tietenkin aina se, että kyllähän he sen jo tietävät.
Varmasti tietävätkin, mutta kuinka paljon se helliikään sydäntä kuulla toisen tunteista ja ajatuksista. Ne rohkaisevat meitä jatkamaan, antavat meille uskoa itseemme ja saavat olomme tärkeäksi.
Jokainen ihminen kaipaa kokevansa olonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi tässä elämässä.
Kuinka sinä voisit antaa äidillesi sen tunteen?
Milloin olet viimeksi osoittanut äidillesi hänen merkityksensä elämässäsi?
Milloin olet viimeksi ilmaissut hänelle kiitollisuutesi?
LAHJA ÄIDILLE
Äidit unohtavat itsensä liian usein keskittyessään lapsiinsa. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää antaa itsellensä aikaa, huolehtia itsestä ja toteuttaa omia haaveita. Sanotaan ettei tyhjästä lasista voi kaataa. Miten äitisi voisi täyttää omaa lasiaan?
Studio Metsän syväluotaava valokuvausprosessi tarjoaa naiselle mahdollisuuden keskittyä hetkeksi itseensä, ymmärtää itseään paremmin, hyväksyä itsensä ja rakastua siihen upeaan ihmiseen, joka on. Valokuvausprosessi koostuu kolmesta askeleesta: tutustumisesta, kuvauksesta ja paljastuksesta. Koko prosessin aikana puhutaan paljon naisen tuntemuksista, ajatuksista, peloista ja epävarmuuksista.
Toiveeni on, että prosessin jälkeen nainen kokee olevansa askeleen valmiimpi kohtaamaan itsensä sellaisena kuin on, hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään.
Kuvausprosessi
Kuvauspaketti räätälöidään äitisi mukaan, jonka vuoksi kaikki lähtee liikkeelle tapaamisesta. Yleensä se tapahtuu kasvotusten jossain ihanassa kahvilassa meidän lempijuomat kädessä (mulle se voisi olla tee – mikä äidillesi?). Mikäli kasvotusten on hankala järjestää ensimmäinen tapaaminen, onnistuu se myös puhelimitse. (Asun Helsingissä, mutta mielelläni matkustan sinne, missä äitisi on.)
Tämän jälkeen sovitaan aika ja paikka kuvausta varten. Minä hoidan kaikki kuvausjärjestelyt eikä äitisi tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle. Kuvaukset kestävät n. 60-90min ja studiona toimii Suomen aina yhtä kaunis luonto ja arkkitehtuuri.
Kuvausten jälkeen alkaa kuvien jälkikäsittely ja sen päätyttyä tapaan äitisi uudelleen. Tämän viimeisen tapaamisen ideana on valokuvien paljastus sekä tärkeä keskustelu kokemuksesta Studio Metsän kanssa. Kuvia läpi käydessä keskustelemme avoimesti ja rehellisesti äitisi tunteista ja ajatuksista, jotka ovat varmasti moneen otteeseen muuttuneet kuvausprosessin varrella. Katsotaan kuvia, puhutaan niistä, mitä tunteita ne herättää ja miksi. Mitä äitisi on oppinut itsestään prosessin aikana ja mihin suunta on seuraavaksi.
Naisten kokemuksia
“Kuvaustilanne oli todella luonteva – oikeastaan se ei ollut mikään kuvaustilanne, vaan se oli kahden ihmisen, kahden naisen kohtaaminen. Kun olen katsellut Erikan ottamia valokuvia, olen uskaltautunut ajattelemaan, että voin olla kaunis, vaikka minussa on virheitä. Olen aina ihaillut naisia, jotka kantavat itsensä kauniisti. Haluan itsekin olla sellainen, ja kuvat ovat auttaneet minua siinä.”-Päivi T.
“Olin positiivisesti yllättynyt. Kuvat olivat rauhallisia, selkeitä, kauniita. Erika tuntui tehneen taikoja.”
-Päivi A.
“Näen itseni eri tavalla, kuin aikaisemmin… kauniimpi sillä tavalla, että on sinut itsensä kanssa, nauru tulee herkemmin ja huvittaa, että vitsailen ääneen töissä ja kotona sopivissa tilanteissa perfektionismistani! Kerta kaikkiaan upea kokemus, ja se että näkee itsensä eri tavalla on myös ihan uskomatonta.”
-Kristiina L.
INVESTOINTI
- Tutustumisjuttelu (30-60min)
- Suunnittelu ja valmistelu
- Kuvaus
- Jälkipuinti
Sijoitus: 279€
Valittavat kuvapaketit:
-
- 5 digitaalista tiedostoa
- Täydellinen kuvankäsittely
- Täysi resoluutio
- Täydet tulostusoikeudet
Sijoitus: 199€
-
- 10 digitaalista tiedostoa
- Täydellinen kuvankäsittely
- Täysi resoluutio
- Täydet tulostusoikeudet
Sijoitus: 379€
-
- Kaikki digitaaliset tiedostot (30-40)
- Täydellinen kuvankäsittely
- Täysi resoluutio
- Täydet tulostusoikeudet
Sijoitus: 699€
Seitsemän elämänviisautta torstaille
Toukokuun neljännen kunniaksi päätin inspiroida teitä Yodan viisauksilla.
Mikäli et ole nähnyt yhtäkään Tähtien Sota-elokuvaa, suosittelisin katsomaan edes ensimmäisen trilogian jo pelkästään niissä olevien elämänviisauksien vuoksi.
Olin itse pitkään todella skeptinen niiden suhteen, kunnes muutama vuosi sitten minut suorastaan pakotettiin ne katsomaan.
Ensimmäisen elokuvan jälkeen olin myyty.
Ehkä Yoda saa sinut itse puhuttua ympäri elämänviisauksillaan:
Pelko johtaa pimeyteen. Pimeys johtaa vihastumiseen. Vihastuminen johtaa vihaan. Viha johtaa kärsimykseen.
Luke: En voi uskoa sitä.
Yoda: Sen vuoksi epäonnistut.
Sinun on unohdettava oppimasi.
Monet totuuksistamme riippuvat näkökulmastamme.
Tee tai älä tee, yrittämistä ei ole.
Löydät vain sen, minkä itse tuot.
Nimetä täytyy sinun pelkosi ennen kuin karkottaa sen voit.
Oletko jo vakuuttunut siitä, että on aika katsoa ne?!
Jos ei niin toivon, että Yodan neuvot ovat edes jollain tasolla puhutelleet ja/tai inspiroineet sinua.
“May the 4th (Force) be with you!” (Tämänkin hiffaat paremmin elokuvat nähtyäsi ;))
Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika
