Neljäs ja viides päivä sometauosta hurahti intensiivisesti töiden parissa. Niin intensiivisesti, että blogipostien kirjoittaminenkin unohtui. Se, mitä niinä päivinä kuitenkin ehdin pohtia, oli tämä:
Kun poistamme elämästämme jotain, jokin muu tulee aina sen tilalle.
Esimerkki: jätin sokerin pois vuodelle 2019. Kuvittelin, myönnettäköön hyvin naiivisti, että sokerittomuuteen siirtyminen sujuisi yhtä vaivattomasti kuin viimeksikin: vuonna 2017 aloitin sokerittoman syyskuun, mikä jatkui sen helppouden ja hyvinvoivan fiiliksen vuoksi jouluun saakka. No… kuten mainitsin, oli naiivia ajatella, että samanlainen muutos vuoden pimeimpään aikaan olisi yhtä helppoa… (en suosittele kokeilemaan tätä kotona).
No, haasteista huolimatta olen pitäytynyt sokerittomuudessa mutta sokerin jättämän aukon on muutama muu asia korvannut: ensimmäisen kuukauden himosin pastaa ihan käsittämättömästi ja kävin jatkuvasti kaupassa ostamassa lisää. Ostin spagettia ja paistoin sitä voissa ja valkosipulissa… (terveellistä). Lopulta aloin myös syödä leipää, ihan vaan leipää, voilla… (jep, terveellistä).
Oliko siis parempi jättää sokeri pois kun sen tilalle tuli isot annokset viljaa?
Meidän tekojamme tai mielihalujammehan ei kuitenkaan lopulta ohjaa se asia tai tuote mitä himoitsemme vaan sen tuottama tunne = lopputulos mitä sillä tavoittelemme.
Jos syön yhden rivin Fazerin sinistä on se varmasti terveellisempää kuin valtava annos spagettia voissa paistettuna. Mutta enhän minä sitä Fazerin sinistä, tai voissa paistettua spagettia, niiden maun vuoksi syö (vaikka toki molemmat maistuvat kyllä hävyttömän hyvälle). Syön niitä muutamasta syystä: mässäilyllä etsin jonkinlaista lohtua, emotionaalisen tarpeen tyydytystä ja taas nautinnollisella, hitaalla Fazerin sinisen suklaan syömisellä tuotan itselleni puhdasta nautintoa (olettaen, että se pysyy kontrollissa enkä syö kokonaista suklaalevyä).
Mutta mistä tietää kummasta on kyse, nautinnosta vai harhautuksesta?
Paras tapa selvittää se lienee tunteessa mikä käyttäytymistä seuraa. Onko olo raukea ja hyvä, tyydytetty? Vai onko olo tyhjä, pohjaton? Jääkö nautiskelu kohtuuteen vai meneekö se mässäilyksi?
Näitä pohtimalla pääsee jo pitkälle.
Tiedän hyvin itse, että pastan ja leivän himoni on ollut, toki sokerin jättämän aukon täyttämistä, myös pimeyden tuoman lievän masennuksen peittoamisen yritystä.
Tätä voidaan helposti soveltaa myös someen. Some toimii monesti juurikin sinä yhteyden illuusiona johon viittasin viimeisimmässä blogipostauksessani. Se voi toimia myös harhautuksena muusta elämästä, johon ei ole tyytyväinen. Se voi olla ajan tappamista kun ei keksi muutakaan tekemistä.
Kaikkeen toimintaamme on syy. Ja kaikenlainen toiminnan lakkauttaminen täyttyy toisella. Ja se täyttyy väkisin jollakin, joten on parempi, että me olemme etukäteen päättäneet millä se täyttyy.
Jos haluat tehdä muutoksia somekäyttäytymisessäsi, voit aloittaa näillä askeleilla:
- Huomioi mitä tunnetta sieltä haet, mille tarpeelle haet tyydytystä.
- Kirjoita se tunne ylös ja kirjoita kaikki mahdolliset muut (sinulle rakentavammat) tavat, joilla voit saavuttaa saman tunteen.
- Tunnista hetket, kun tuo tunne tai tarve syntyy ja vaihda reaktio (some/sokeri/mässäily/alkoholi/yms) toiseen, paljon rakentavaan ja sinua oikeasti tyydyttävään toimintaan.
Muista: mikään ei muutu ellemme ensin ymmärrä.
Voimahalein,
Erika
P.S. Tein viidennen vlogin, jonka julkaisin eilen. Puhun siinä unelmista (englanniksi).