Päivi oli ensimmäinen viidestä naisesta, joita mun oli määrä kuvata Me Naiset-projektia varten. (Lue taustaa projektistä täältä.)
Tapasimme pilvisenä perjantai-aamuna Helsingin päärautatieaseman edessä ja lähtiessämme kävelemään kohti kuvauspaikkaa alkoi taivaalta tiputella pieniä sadepisaroita. Siitä huolimatta tunnelma oli kevyt ja iloinen, ehkä joskin jännittynyt, mutta se kuuluu asiaan ;).
Ensi hetkestä lähtien Päivin seurassa oli helppo olla. Hän otti minut vastaan levein hymyin ja ystävällisin sanoin. Tästä hyvin ulospäinsuuntautuneesta naisesta ei koskaan uskoisi hänen sisäisessä maailmassa olevan mitään negatiivista.
Aina sisarpuoli, ei koskaan Tuhkimo
Päivi on suuresta sisarparvesta nuorimmainen ja on aina kokenut katsovansa ylöspäin vanhempien siskojensa kauneutta, pystymättä koskaan saavuttaa sitä. Hänelle on vahvasti muotoutunut identiteetti Tuhkimo-tarinan rumana sisarpuolena – kuin hän olisi aina kauneuden saavuttamattomissa vierestä seuraten toisten suosiota.
Tämä käsitys on seurannut Päiviä nuoruudesta saakka: hänelle ei jaettu “kauneuden kortteja” eikä hän siksi ole kovinkaan erikoinen, se vain on hänen “roolinsa” tässä yhteiskunnassa. Aikuisiän saavutettua tuon roolin merkitys on hälventynyt kun edelle ovat menneet oma perhe ja työ. Päivi on 59-vuoteen mennessä luovuttanut pyrkimyksensä olla kaunis ja hyväksynyt ajatuksen siitä, että sitä hän ei vain yksinkertaisesti ole.
Hänelle on hyvin vahvasti iskostunut mieleen ihmisten jaottelu “kauniisiin” ja “rumiin” yleisesti vallitsevana totuutena. Päiville “rumien” ryhmään kuuluminen on tarkoittanut sitä, että voi epäonnistua, voi olla epätäydellinen, inhimillinen, erehtyvä ja vähän jopa tyhmä, sillä “rumilta” ei ole vaadittu samaa kuin “kauniilta”. Toisaalta “kauniit” saavat enemmän myötätuntoa ja heidät mielletään ns paremmiksi ihmisiksi.
Päivi – omasta kauneudesta käsin
Kysyttäessä Päivi kertoo pitävänsä hymyherkkyydestään, hymystään, eloisuudestaan ja kirkkaudestaan. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita Päivistä huokuu. Miten se klassikkobiisi menikään, että
hymyhuulet suukon saavat,
hymyhuulet huomataan…
Juuri näihin asioihin meidän tulisi itsessämme kiinnittää huomiota – hyviin puoliin. Miksi se onkaan niin, että haluamme jotain, mitä meillä ei ole? Toivoisimme olevamme jotain mitä emme ole?
Oletko koskaan ihaillut jonkun toisen vaatetustyyliä ja kokeillut sitten itse samoja vaatteita huomaten etteivät ne sovi sulle alkuunkaan? Varmasti olet ja niin olen minäkin! Tässä piilee meidän yksilöiden upeus ja kauneus; me olemme kaikki erilaisia, meillä kaikilla on erilaiset vartalot ja luonteet, ja sen erilaisuuden tulee näkyä ulospäin.
Meidän tulisi keskittyä siihen keitä me olemme ja mikä meille sopii – ei siihen, että yritämme olla kuin muut, koska sen pelin me häviämme aina. Aina.
Sitä paitsi, mitä ihanaa siinä olisi, että me kaikki näyttäisimme tismalleen samalta?
Ei ole koiraa karvoihin katsominen
Päivin kanssa kuvaus oli mukavaa ja luontevaa, hänestä ei päälle päin näkisi, kuinka iso asia kuvattavana oleminen hänelle on. Tämäkin on myös tärkeä asia ottaa esille ja muistaa – tärkeintä ei ole aina se, miltä jokin tuntuu, vaan se, että sen tekee siitä huolimatta. Mikäli antaisimme pelkojen ja epävarmuuksien ohjata tekojamme, emme ikinä tekisi mitään. Meistä kukaan ei koskaan tekisi yhtään mitään, sillä me kaikki koemme pelkoa.
Juuri hiljattain keskustelin erään kollegan kanssa tästä, kuinka vääristyneitä käsityksiä meillä on muiden ihmisten rohkeudesta ja omasta pelkuruudestamme. Ajattelemme aina, että kyllä hän voi ja kykenee, mutta syystä tuntemattomasta me emme. Aina joku muu pystyy, aina jollain muulla on jotain annettavaa, muttei koskaan meillä.
Vaikka totuus on, että ainoa ero meidän ja muiden välillä on se, mitä me päätämme tehdä. Ihmiset eivät menesty tai saavuta elämässään upeita asioita onnen kaupalla. Ihmiset menestyy ja “pääsee” eteenpäin, koska he tekevät työtä sen eteen. Samoin me voimme tehdä työtä sen eteen, että saamme sen, mitä haluamme.
Elastinen kiteyttää ajatuksen upeasti biisissään, Eteen ja Ylös:
jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.
Jos me haluamme paremman itsetunnon, meidän tulee tehdä töitä sen eteen. Meillä on opittuja toimintatapoja, joista on vaikea, muttei mahdottomuus, päästä pois. Elämän lahja on se, että me voimme joka päivä, joka hetki tehdä päätöksen muuttaa itseämme. Jokainen päätös muokkaa meitä ja elämäämme. Siinä on voimaa!
Meissä on voimaa!
Näihin ajatuksiin jätän teidät tänä pilvisenä sunnuntai-iltana. Mitä askeleita aiot itse ottaa tänä keväänä? Millä tavoin aiot kohdella itseäsi paremmin? Mitkä ovat sinun parhaita puoliasi? Miten voisit korostaa niitä?
Seuraavaan kertaan ihanaiset,
Halein,
Erika
