Oltiin ehditty Satun kanssa vaihdella sähköposteja jo jonkun aikaa ennen kuin vihdoin tavattiin kasvotusten. Tiesin jo niiden avoimien ja luottavien sähköpostien perusteella, että me tullaan toimeen todella hyvin.
Se on aina hyvä merkki kun ihminen on valmis olemaan avoin ja haavoittuvainen.
Ja sitä Satu oli alusta alkaen.
Satulle on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista, mutta hän on oppinut niistä paljon.
Satu on nyt 54-vuotias ja ylpeä siitä, kuka hän on tänään (ja pitäisikin olla!).
Mutta hän ei silti viihdy valokuvissa.
Valokuvauksen pelko
Satu ei ole kokenut osaavansa olla kuvissa. Hänen mielestään kuvat hänestä epäonnistuvat aina.
Mutta Satun suurin huolenaihe on hänen hampaansa. Hän ei pidä niistä eikä missään tapauksessa halua nähdä itseään nauravan tai hymyilevän valokuvissa niin, että hampaat näkyvät.
Hän eritoten muistaa yhden valokuvan, jossa varjo valahtaa hänen kasvoillensa tavalla, joka korostaa hänen hampaitaan. Satu ei pidä kuvasta tippaakaan. Se onkin yksi syistä, miksi hän ei pidä kuvattavana olemisesta.
Tosin hänet nähdessäni ajattelin, ettei hänen hampaissaan ole mitään vikaan.
Mutta näinhän se yleensä menee.
Kyse ei ole niinkään meidän fyysisestä olemuksesta, sillä totta puhuen me kaikki löydämme itsestämme vikoja.
Mutta kyse on siitä, kuinka näemme sen asian.
Tykkäänkin sanoa, ettei se, kuinka näet itsesi ole ainut tapa nähdä sinua.
Eikö olekin aika lohduttava ajatus?
Maailmassa on ihmisiä, jotka katsovat sinua ja ihailevat juurikin niitä asioita sinussa, joista et itse pidä.
Mutta kuvataan silti!
Kuvauspäivä oli upea: aurinko paistoi ja lämpö helli hipiää.
Satu sanoi mulle heti, että häntä jännittää.
Eikä siinä mitään – se kuuluu asiaan.
Aloitan yleensä kuvaukset hitaasti, jotta ihanat asiakkaani saisivat hieman aikaa totuttautua tilanteeseen.
Teimme pienen rentoutusharjoituksen ja aloitimme veden ääreltä.
Satu oli aivan mahtava, heti alusta alkaen!
Hän rentoutui nopeasti, mikä oli ihana nähdä.
Myöhemmin Satu kertoikin mulle kuinka positiivisesti yllättynyt hän oli siitä, että sain hänet rentoutumaan. Hän oli nimittäin niin hermostunut, ettei uskonut minun voivan sitä saada aikaiseksi!
Ja se onkin kaiken A ja O: rentoutuminen.
Minun tehtäväni on saada sinut rentoutumaan kameran edessä. Ja otan sen hyvin vakavasti. (Huumorilla ;))
Ja joskus se toimii todella hyvin…
Satun kanssa vietetty aika oli ihanaa. Hän on aivan upea nainen ja olen niin iloinen ja otettu siitä, että sain tavata hänet, tutustua häneen ja kuvata häntä.
Lopulta Satu pitikin kuvista, joissa hampaat näkyivät. “Ei ne näytäkään niin huonoilta!”
:)
Kiitos, Satu, että otit yhteyttä ja että luotit minuun. Ilo on niin ollut mun puolellani!
Lämpimin halein,
Erika
