Minikuvaukset – mitä ne ovat ja miksi osallistua

27/04/2022

Viimeisestä blogipostauksesta on kulunut jo reilu vuosi. Olin silloin äitiyden kynnyksellä ja nyt poikani täytti jo vuoden. Studio Metsä on ollut näiden äitiyden ensiaskelten ajan talviunilla ja alkaa nyt pikku hiljaa palata horroksesta elävien kirjoihin. Minikuvaukset ovat ensimmäisenä listalla.

Kuvaukset alkavat alkuun minikuvauksilla, sillä niiden tarjoaminen mahdollistaa itselleni elämän suunnittelun paremmin vielä tässä vaiheessa ennen kuin poikani menee päiväkotiin. Haluan myös voida tarjota mahdollisuuden laadukkaiden kuvien saamiselle ja käyttämiselle asiakkaille, jotka eivät välttämättä muutoin siihen kykenisi.

Mitä minikuvaukset ovat?

Minikuvaukset ovat noin kolmasosan normaalin mittaisista kuvauksista ja näin ollen myös edullisempia. Nyt perjantaina 29.4. Helsingissä tapahtuvat minikuvaukset ovat kestoltaan 20min ja sisältävät kuvausten lisäksi kaksi valokuvaa, jotka valitaan verkkogalleriasta. Verkkogalleria sisältää kaikki valitsemani parhaat kuvat (yleensä vähintään 20). Minikuvausten pituus yleisesti ottaen voi vaihdella 10-30min välillä ja sisältää eri määrän valokuvia.

Minikuvaukset terminä voi nostattaa karvat pystyyn toisilla, jotka miettivät voiko niin lyhyessä ajassa saada hyviä kuvia. Lyhyt vastaukseni tähän on: kyllä. Pidempi vastaukseni on loput tästä blogitekstistä ;)

Minikuvaukset vaativat valokuvaajalta enemmän, sillä valokuvaajan on kyettävä saada asiakas rentoutumaan nopeasti, jotta kuvista saadaan hyvät ja laadukkaat. Onnekseni, ja sinunkin onneksesi, olen erikoistunut kuvaamaan ihmisiä, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Minulle on siis hyvin tuttua asiakkaan jännitys ja epävarmuus. Aloitin tällä konseptilla vuonna 2016 ja vuonna 2018 valmistuin life coachiksi, joten voin sanoa aika hyvällä itsevarmuudella, että pari ässää on hihassa jos tulee tenkkapoo kuvausten aikana.

Mitkä asiat siis vaikuttavat hyvien kuvien syntymiseen?

L U O T T A M U S. Luottamus on ensimmäinen ja tärkein asia, jolle asiakassuhde rakennetaan. Ihmiset ovat älykkäitä ja tuntevat nopeasti voiko ihmiseen luottaa. Ihminen ei välttämättä osaa sanoittaa miltä tuntuu tai miksi mutta he osaavat sanoa, kun jokin ei tunnu oikealta. Toki tunne voi syntyä myös omista epävarmuuksista ja -mukavuuksista mutta omat epävarmuudet ovat ohimeneviä kun taas intuitiivinen epäluottamus on ja pysyy ja hankaa kuin kivi kengässä.
K E M I A. Seuraava asiakassuhdetta lujittava tekijä on kemia. Tulemmeko hyvin toimeen, ymmärrämmekö toisiamme, naurammeko yhdessä, onko toisen kanssa helppo olla. Mikäli olen onnistunut luomaan luottamuksen ilmapiirin, kemia tulee myös luonnollisemmin esiin.
R E N T O U T U M I N E N. Kolmas kuvausten onnistumisen kannalta erittäin oleellinen asia on rentoutuminen. Ihminen rentoutuu parhaiten nauraessa tai syvään hengittäessä. Nauru on ensisijainen rentoutumismetodini, joten laitan itseni usein tilanteeseen, jossa minulle voi nauraa. Toisinaan se on tahallista ja toisinaan tahatonta mutta nauraa saa aina! Nimittäin nauraessamme emme kykene ajatella mitään muuta, jolloin kehomme rentoutuu.

Mitä muuta (mini)kuvauksilta voi odottaa?

Kuvaukset mennään aina asiakas edellä. Aloitan jokaisen kuvauksen kertomalla asiakkaalle säännöt. Niitä ei ole. Tärkeintä on se, että asiakas tuntee olevansa turvassa ja voi rauhassa ilmaista esimerkiksi epämukavuuttaan, jännitystään, ajatuksiaan, tunteitaan ja ideoitaan. Muistutankin asiakasta aina, että kuvaukset menevät hänen mukaansa: jos tarvitsee timeoutin, riittää että sanoo ja kuvaukset laitetaan hetkeksi pauselle. Mikäli tarvitsee kehon ravistelua saadakseen fyysistä jännitystä ja jäykkyyttä pois, se tehdään (yleensä teen myös mukana itse). Voimme hyppiä, tanssia, nauraa ja ravistella kehoa, mitä vain mikä auttaa jännityksen poistumista kehosta. Voimme myös puhua ja jakaa ajatuksia, tunteita, muistoja ja kokemuksia.

Sen lisäksi asiakkaan ei tarvitse miettiä mitään muuta. Asiakkaan ei tarvitse miettiä kuvausten sujumista, seuraavia lokaatiovaihtoehtoja, asentoja, ei mitään. Toki saa jos haluaa mutta kaikki tuo on minun eli valokuvaajan vastuulla. Studio Metsän kuvauksissa ei koskaan jäädä paikalleen samaan paikkaan. Haluan saada mahdollisimman paljon variaatiota kuviin ympäristön, kuvakulmien, asentojen ja kuvassa näkyvien elementtien kautta. Haluan, että asiakkaalla on mahdollisuus valita haluamansa kuvat laajasta valikoimasta.

Ja kyllä, se tapahtuu myös minikuvauksissa, vaikkakin ei toki yhtä laajasti kuin normaalin pituisissa kuvauksissa mutta yllättyisit kun tietäisit miten paljon 20min saa mahdutettua. Ja itse asiassa miten paljon 10min voi saada mahdutettua.

Mikä on Studio Metsän missio valokuvauksen ammattilaisena?

Tulen aina turvaamaan asiakkaan selustan. Tulen aina laittamaan asiakkaan ensimmäiseksi ja varmistamaan, että asiakas jaksaa, että hän tuntee turvaa ja iloa olla kameran edessä. Sillä ilman sitä, työni on turhaa.

Tavoitteeni on, että kun asiakas lähtee kuvauksista, hän tuntee syvää täyttymystä, että hän tuntee tulleensa nähdyksi juuri sellaisena kuin on, että hän on saanut kokea iloa ja rauhaa tilanteessa missä normaalisti ehkä jännittää. Toivon, että asiakas tuntee aiempien asiakkaideni tavoin että ”kuvaukset olivat niin ihanat, että on melkein ihan sama millaiset kuvat ovat”. En tietenkään siksi, että haluaisin tuottaa huonoa laatua kuvissa vaan siksi, että kuvaukset olisivat voimaannuttavat. Nimittäin kuvausten jättämä voimaantunut tunne on tunne mihin ihminen kykenee palata uudelleen ja uudelleen. Valokuvat toimivat pintaa syvempänä niiden tunnemuistojen laukaisijana. Mikäli kuvauksista ei jäisi positiivista tunnemuistoa, valokuvat eivät myöskään kykenisi toimia yhtä syvällisenä tekijänä.

Summa summarum, Studio Metsä panostaa valokuvien lisäksi asiakkaan kohtaamiseen ja asiakkaan kokemukseen kuvattavana olemisesta. Tehdään kaunista jälkeä keskittymällä hyvään oloon!

Minikuvauksiin voi varata oman ajan kirjoittamalla suoraan info(at)studiometsa.com
Perjantaina 29.4. Helsingin Lapinlahden lähteellä tapahtuvat minikuvaukset ovat:

10:30-10:50
11-11:20
11:30-11:50
12-12:20

Hinta: 200€ (sis. alv 24% paitsi jos kuvat tulevat kaupalliseen käyttöön, jolloin alv lisätään hintaan)

Varaa aikasi nyt jos olet kiinnostunut!

Halein,
Henkilökohtainen cheerleaderisi,
Erika

P.S. Kesää kohden ja kesällä minikuvauksia tulee olemaan Helsingin lisäksi ainakin Porvoossa ja Riihimäellä. Jos haluat minikuvaukset omaan kaupunkiisi niin ehdota sitä rohkeasti!

Upea, vahva, herkkä ja menestynyt Sini

25/04/2018

Studio Metsä Erika Lind Muotokuvaus Helsinki

Nyt on viimein aika esitellä ihana, upea Sini.

Sini on 40-vuotias menestynyt tilasuunnittelija, joka rakastaa matkustamista ja valokuvaamista. Sini on myös tehnyt mallin hommia vaikkei olekaan varsinaisesti pitänyt omasta ulkonäöstään.

Sinillä nimittäin on ollut sellainen ajatus, että hän on lihava. Tämä on estänyt häntä esimerkiksi syömästä julkisesti aina noin 25-27-vuotiaaksi saakka. Ja vaikka Sinistä on otettu monia kuvia, ei hän ole koskaan kokenut, että yhdessäkään kuvassa on oikea Sini – niissä on aina ollut jokin rooli.

Joten hän kääntyi puoleeni. Oli aika saada omannäköisiä kuvia.

Sini täytti viime vuoden puolella 40 ja on selkeästi kasvanut omaksi naisekseen. Hän on oppinut olemaan hellempi itseään kohtaan, rakkaudellisempi ja hyväksyvämpi. Sini kertoi siitä, kuinka hänelle on kertynyt 15kg lisää painoa niistä ajoista, kun hän ajatteli olevansa lihava, ja on nyt enemmän sinut itsensä ja painonsa kanssa kuin koskaan aiemmin.

Tässä näemme sen, kuinka ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään tekemistä epävarmuuksiemme kanssa. Mitkään ulkoiset tekijät eivät todellisuudessa määrittele meidän arvoamme tai käsitystämme itsestämme. Kyse on ainoastaan mielestämme, joka luo meille harhan siitä, mitä meidän tulisi olla, jotta olemme riittäviä.

Kun lopulta olemme sitä, mitä kuvittelimme tarvitsevamme, emme siltikään löydä siitä helpotusta. Mieli on jo ehtinyt keksiä seuraavan tavoitteen, jonka saavutettuamme olisimme lopulta riittäviä. Se on loputon suo eikä sen kanssa voi voittaa.

Tällöin ainoa vaihtoehto on ottaa oma mieli hallintaan ja lähteä itsensä hyväksymisen sekä rakastamisen polulle. Se on ainoa polku, joka johtaa lopulliseen helpotukseen. Meidän emotionaalisiin perustarpeisiimmehan kuuluu hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Monesti meillä kuitenkin kestää ymmärtää ja oppia se, että nämä lähtevät ensisijaisesti meistä itsestämme.

Sini on ymmärtänyt tämän ja sen näkee hänen olemuksessaan ja toiminnassaan. Olen todella iloinen siitä, että olen saanut tutustua Siniin, sillä hän on inspiroinut ja innostanut minua omalla olemuksellaan. Hän on niin lämmin, niin ystävällinen, niin empaattinen ja niin nauravainen. Sinillä on itse asiassa aivan ihana nauru ja se raikaakin herkästi.

Tämän tulet näkemään kuvissakin.

Sinin omannäköiset kuvat

Kuvaukset Sinin kanssa sujuivat loistavasti viileästä säästä huolimatta. Siniä oli ihana kuvata ja nähdä se nautinto, mikä hänelle kuvauksista tuli.

Kuvien paljastuksessa Sini sanoi, että tässä hän on. Kuvat edustavat häntä, omana itsenään.

Mission accomplished! Jes!

—–

Sini kuvaili kokemustaan näin:

”Painon kertymisen myötä sain kehitettyä itselleni kamerakammon. Pelkäsin että jos joku ikuistaa minut kuviin näytän mielestäni liian isolta ja alan inhota itseäni ja omaa ulkonäköäni vaikka muuten normaalissa elämässä olen sinut kertyneiden kilojen ja ulkonäön kanssa.

Tämän vuoksi kieltäydyin muiden ottamista kuvista tai tarjoutuista töistä.

Päädyin Studio Metsän kuvattavaksi, koska tykkäsin kovasti Erikan kuvista – niissä on sellaista aitoutta mitä en ollut juurikaan nähnyt. Tykkäsin ajatuksesta että jokainen on kaunis ja kuvaamisen arvoinen. Vaikka minua pelotti nähdä itseni juuri sellaisena kuin olen, olin juuri sen tarpeessa.

Kokemus oli todella ihana ❤️

Kuvaus sujui rennon letkeästi, eikä jännittänyt missään vaiheessa. Erika oli ihanan lämmin henkinen ja opasti tosi hyvin asennoissa. Kun näin kuvat olin itsekin että wow, näytänkö noin hyvältä.

Kävin useammalla kuvaajalla, mutta kukaan muu ei onnistunut mielestäni vangitsemaan kuvaan niin ulkoista kuin sisäistä minää kuin Erika. Joka ikinen kuva herättää minussa itsessäni tunteita.

Tunnistin yhdestä kuvasta jopa äitini vekkulin hymyn, jonka olen näköjään perinyt. Kuvista intoutuneena lähetin niitä mallitoimistoihin Helsinkiin (se missä jo olen on Tampereella) ja kolmesta 2 ilmoitti että pääsisin heidän listoille!

Enää ei huoleta että kertyneiden painokilojen vuoksi en kelpaa tai ole kuvattava. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kiitos Erika ❤”

—–

Kiitos sinulle Sini, että tulit kuvattavakseni ja avasit sitä kautta sydämesi minulle. Olet arvokas, upea, kannustava, lämmin, rakkaudellinen, hassu, ja niin niin kaunis nainen. Odotan jo innolla mitä kaikkea elämä eteesi tuo ja erityisesti mitä kaikkea sinä itse tuletkaan keksimään!

Lämpimin halein,
Erika

Ellan kanssa alppiruusupuistossa

20/08/2017

Ella Haagan Alppiruusutarhassa Studio Metsä Erika Lind

Ihan joka päivä en pääse kuvaamaan näin herttaista nuorta neitoa kuin Ella.

Ella pääsi ripille tänä kesänä ja äiti päätti antaa lahjaksi valokuvauksen. Ella on itsekin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvaakin ahkeraan. Hänellä on selkeästi visuaalista silmää ja hänen kuvansa ovat upeita, seesteisiä ja herkkiä – ihan kuin tyttö itsekin.

Kuvasimme upeassa Haagan Alppiruusupuistossa Helsingissä alppiruusujen ollessa parhaimmassa loistossaan. Ellan hempeästä ja hieman ujostelevasta ulkokuoresta (ja ihmispaljoudesta) huolimatta hän oli aivan uskomattoman rento ja valmis kokeilemaan erikoisempiakin ehdotuksiani.

Meillä oli ihana kuvaus yhdessä ja olen todella iloinen siitä, että Ellan äiti meidät yhdisti. Odotan mielenkiinnolla mihin Ellan tie vielä hänet vie.

Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika

Hampaat – Satun taistelu

06/08/2017

Satu photographed by Studio Metsä in Helsinki Finland

Oltiin ehditty Satun kanssa vaihdella sähköposteja jo jonkun aikaa ennen kuin vihdoin tavattiin kasvotusten. Tiesin jo niiden avoimien ja luottavien sähköpostien perusteella, että me tullaan toimeen todella hyvin.

Se on aina hyvä merkki kun ihminen on valmis olemaan avoin ja haavoittuvainen.

Ja sitä Satu oli alusta alkaen.

Satulle on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista, mutta hän on oppinut niistä paljon.

Satu on nyt 54-vuotias ja ylpeä siitä, kuka hän on tänään (ja pitäisikin olla!).

Mutta hän ei silti viihdy valokuvissa.

Valokuvauksen pelko

Satu ei ole kokenut osaavansa olla kuvissa. Hänen mielestään kuvat hänestä epäonnistuvat aina.

Mutta Satun suurin huolenaihe on hänen hampaansa. Hän ei pidä niistä eikä missään tapauksessa halua nähdä itseään nauravan tai hymyilevän valokuvissa niin, että hampaat näkyvät.

Hän eritoten muistaa yhden valokuvan, jossa varjo valahtaa hänen kasvoillensa tavalla, joka korostaa hänen hampaitaan. Satu ei pidä kuvasta tippaakaan. Se onkin yksi syistä, miksi hän ei pidä kuvattavana olemisesta.

Tosin hänet nähdessäni ajattelin, ettei hänen hampaissaan ole mitään vikaan.

Mutta näinhän se yleensä menee.

Kyse ei ole niinkään meidän fyysisestä olemuksesta, sillä totta puhuen me kaikki löydämme itsestämme vikoja.

Mutta kyse on siitä, kuinka näemme sen asian.

Tykkäänkin sanoa, ettei se, kuinka näet itsesi ole ainut tapa nähdä sinua.

Eikö olekin aika lohduttava ajatus?

Maailmassa on ihmisiä, jotka katsovat sinua ja ihailevat juurikin niitä asioita sinussa, joista et itse pidä.

Mutta kuvataan silti!

Kuvauspäivä oli upea: aurinko paistoi ja lämpö helli hipiää.

Satu sanoi mulle heti, että häntä jännittää.

Eikä siinä mitään – se kuuluu asiaan.

Aloitan yleensä kuvaukset hitaasti, jotta ihanat asiakkaani saisivat hieman aikaa totuttautua tilanteeseen.

Teimme pienen rentoutusharjoituksen ja aloitimme veden ääreltä.

Satu oli aivan mahtava, heti alusta alkaen!

Hän rentoutui nopeasti, mikä oli ihana nähdä.

Myöhemmin Satu kertoikin mulle kuinka positiivisesti yllättynyt hän oli siitä, että sain hänet rentoutumaan. Hän oli nimittäin niin hermostunut, ettei uskonut minun voivan sitä saada aikaiseksi!

Ja se onkin kaiken A ja O: rentoutuminen.

Minun tehtäväni on saada sinut rentoutumaan kameran edessä. Ja otan sen hyvin vakavasti. (Huumorilla ;))

Ja joskus se toimii todella hyvin…

Satun kanssa vietetty aika oli ihanaa. Hän on aivan upea nainen ja olen niin iloinen ja otettu siitä, että sain tavata hänet, tutustua häneen ja kuvata häntä.

Lopulta Satu pitikin kuvista, joissa hampaat näkyivät. ”Ei ne näytäkään niin huonoilta!”

Kiitos, Satu, että otit yhteyttä ja että luotit minuun. Ilo on niin ollut mun puolellani!

Lämpimin halein,
Erika

Mari + Helsinki + aurinko = Ilo ja onni

11/06/2017

Voimaannuttava kuvaus Helsinki Studio Metsä Erika Lind

Seuraavaan kertaan ihanainen,
Halein,
Erika

Päivi – sisarpuoli vaan ei Tuhkimo

02/04/2017

Päivi Studio Metsän ja Me Naisten kuvauksissa Helsingissä

Päivi oli ensimmäinen viidestä naisesta, joita mun oli määrä kuvata Me Naiset-projektia varten. (Lue taustaa projektistä täältä.)

Tapasimme pilvisenä perjantai-aamuna Helsingin päärautatieaseman edessä ja lähtiessämme kävelemään kohti kuvauspaikkaa alkoi taivaalta tiputella pieniä sadepisaroita. Siitä huolimatta tunnelma oli kevyt ja iloinen, ehkä joskin jännittynyt, mutta se kuuluu asiaan ;).

Ensi hetkestä lähtien Päivin seurassa oli helppo olla. Hän otti minut vastaan levein hymyin ja ystävällisin sanoin. Tästä hyvin ulospäinsuuntautuneesta naisesta ei koskaan uskoisi hänen sisäisessä maailmassa olevan mitään negatiivista.

Aina sisarpuoli, ei koskaan Tuhkimo

Päivi on suuresta sisarparvesta nuorimmainen ja on aina kokenut katsovansa ylöspäin vanhempien siskojensa kauneutta, pystymättä koskaan saavuttaa sitä. Hänelle on vahvasti muotoutunut identiteetti Tuhkimo-tarinan rumana sisarpuolena – kuin hän olisi aina kauneuden saavuttamattomissa vierestä seuraten toisten suosiota.

Tämä käsitys on seurannut Päiviä nuoruudesta saakka: hänelle ei jaettu ”kauneuden kortteja” eikä hän siksi ole kovinkaan erikoinen, se vain on hänen ”roolinsa” tässä yhteiskunnassa. Aikuisiän saavutettua tuon roolin merkitys on hälventynyt kun edelle ovat menneet oma perhe ja työ. Päivi on 59-vuoteen mennessä luovuttanut pyrkimyksensä olla kaunis ja hyväksynyt ajatuksen siitä, että sitä hän ei vain yksinkertaisesti ole.

Hänelle on hyvin vahvasti iskostunut mieleen ihmisten jaottelu ”kauniisiin” ja ”rumiin” yleisesti vallitsevana totuutena. Päiville ”rumien” ryhmään kuuluminen on tarkoittanut sitä, että voi epäonnistua, voi olla epätäydellinen, inhimillinen, erehtyvä ja vähän jopa tyhmä, sillä ”rumilta” ei ole vaadittu samaa kuin ”kauniilta”. Toisaalta ”kauniit” saavat enemmän myötätuntoa ja heidät mielletään ns paremmiksi ihmisiksi.

Päivi – omasta kauneudesta käsin

Kysyttäessä Päivi kertoo pitävänsä hymyherkkyydestään, hymystään, eloisuudestaan ja kirkkaudestaan. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita Päivistä huokuu. Miten se klassikkobiisi menikään, että

hymyhuulet suukon saavat,
hymyhuulet huomataan…

Juuri näihin asioihin meidän tulisi itsessämme kiinnittää huomiota – hyviin puoliin. Miksi se onkaan niin, että haluamme jotain, mitä meillä ei ole? Toivoisimme olevamme jotain mitä emme ole?

Oletko koskaan ihaillut jonkun toisen vaatetustyyliä ja kokeillut sitten itse samoja vaatteita huomaten etteivät ne sovi sulle alkuunkaan? Varmasti olet ja niin olen minäkin! Tässä piilee meidän yksilöiden upeus ja kauneus; me olemme kaikki erilaisia, meillä kaikilla on erilaiset vartalot ja luonteet, ja sen erilaisuuden tulee näkyä ulospäin.

Meidän tulisi keskittyä siihen keitä me olemme ja mikä meille sopii – ei siihen, että yritämme olla kuin muut, koska sen pelin me häviämme aina. Aina.

Sitä paitsi, mitä ihanaa siinä olisi, että me kaikki näyttäisimme tismalleen samalta?

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Päivin kanssa kuvaus oli mukavaa ja luontevaa, hänestä ei päälle päin näkisi, kuinka iso asia kuvattavana oleminen hänelle on. Tämäkin on myös tärkeä asia ottaa esille ja muistaa – tärkeintä ei ole aina se, miltä jokin tuntuu, vaan se, että sen tekee siitä huolimatta. Mikäli antaisimme pelkojen ja epävarmuuksien ohjata tekojamme, emme ikinä tekisi mitään. Meistä kukaan ei koskaan tekisi yhtään mitään, sillä me kaikki koemme pelkoa.

Juuri hiljattain keskustelin erään kollegan kanssa tästä, kuinka vääristyneitä käsityksiä meillä on muiden ihmisten rohkeudesta ja omasta pelkuruudestamme. Ajattelemme aina, että kyllä hän voi ja kykenee, mutta syystä tuntemattomasta me emme. Aina joku muu pystyy, aina jollain muulla on jotain annettavaa, muttei koskaan meillä.

Vaikka totuus on, että ainoa ero meidän ja muiden välillä on se, mitä me päätämme tehdä. Ihmiset eivät menesty tai saavuta elämässään upeita asioita onnen kaupalla. Ihmiset menestyy ja ”pääsee” eteenpäin, koska he tekevät työtä sen eteen. Samoin me voimme tehdä työtä sen eteen, että saamme sen, mitä haluamme.

Elastinen kiteyttää ajatuksen upeasti biisissään, Eteen ja Ylös:

jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.

Jos me haluamme paremman itsetunnon, meidän tulee tehdä töitä sen eteen. Meillä on opittuja toimintatapoja, joista on vaikea, muttei mahdottomuus, päästä pois. Elämän lahja on se, että me voimme joka päivä, joka hetki tehdä päätöksen muuttaa itseämme. Jokainen päätös muokkaa meitä ja elämäämme. Siinä on voimaa!

Meissä on voimaa!

Näihin ajatuksiin jätän teidät tänä pilvisenä sunnuntai-iltana. Mitä askeleita aiot itse ottaa tänä keväänä? Millä tavoin aiot kohdella itseäsi paremmin? Mitkä ovat sinun parhaita puoliasi? Miten voisit korostaa niitä?

Seuraavaan kertaan ihanaiset,
Halein,
Erika

Jännitys, jännittää, jännitti – Hanna selätti taas yhden pelkonsa!

07/03/2017

”Kyllä jännittää!”

Nämä sanat kuulen jokaisen kuvauksen alussa.

Vastaan siihen yleensä, että hyvä niin!

Sillä jännitys kertoo asian merkittävyydestä.

Se on myös hyvä indikaattori siihen, mihin suuntaan kannattaa lähteä kulkemaan. Mikäli on asioita elämässäsi, jotka jännittää tai jopa pelottaa, ne ovat niitä, jotka tulevat muokkaamaan sinua, tekemään sinusta erilaisen ihmisen. (Muistetaan kuitenkin, että tässä en rohkaise ketään kulkemaan fyysistä pelkoa kohden!)

Tämä upea nainen kohtasi jälleen jännitystä aiheuttavan asian – valokuvattavana olemisen.

Näkyykö kuvissa jännitys?

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olisi mukava olla kuvattavana, mutta kun jännittää ja pelottaa niin paljon ettei vaan uskalla? Sitten sanoisin sinulle niin, että ei muuta kuin pelko takapenkille ja kaasu pohjaan! Lue lisää tästä sen tärkeydestä.

Seuraavaan kertaan ihanaiset!

Halein,
Erika

Kristiina ja Lugano – tehty toisillensa

30/10/2016

Kristiina Luganossa Studio Metsä Photography

Yksi suurimmista työni eduista on upeiden ihmisten tapaaminen ja heihin tutustuminen.

Eikä tämä nainen ole poikkeus.

Hän on mieletön yhdistelmä päättäväisyyttä, älykkyyttä, naisellisuutta, itsevarmuutta ja herkkyyttä.

Hän on talousjohtaja, vaimo, äiti, tytär, ystävä ja joogi.

Hän on all-in-onel.

Hei kaikki, tässä on Kristiina

Kristiina on nainen, jota ihailen.

Hän työskennellyt ahkerasti, saavuttanut paljon urallaan, hän huolehtii itsestään ja näyttää 10 vuotta nuoremmalta kuin todellisuudessa on.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana hän on harjoittanut joogaa ja meditaatiota, joista molempia hän kiittää menestyksestään.

Jooga ja meditaatio ovat molemmat auttaneet häntä myös luottamaan intuitioon, joka on aina ohjannut hänet oikeaan suuntaan.

Itse asiassa, hän lähti mukaan kuvauksiinkin täysin intuition varassa. Hän kävi sivuillani, luki lisää konseptistani ja tunsi vetoa sitä kohtaan – hänen intuitionsa sanoi KYLLÄ.

Toisiimme tutustuminen

Hänen intuitionsa toimi jälleen. Alusta asti oli selvää, että me tulemme toimeen varsin mainiosti.

Ensimmäistä kertaa puhelimessa puhuttuamme tiesin ettei meille tule mitään ongelmia yhteyden luomisessa. Hänen äänessä ja tavasta, jolla hän puhui, oli jotain mikä sai minut varmaksi siitä.

Koska kuvaukset tapahtuisivat hänen uudessa kotikaupungissaan Luganossa, Sveitsissä, koko prosessi olisi nopeutetumpi. Päätimme siis aloittaa toisiimme tutustumisen saman tien, joten lähetin hänelle kasan kysymyksiä sähköpostitse.

Ne eivät myöskään ole mitä tahansa kysymyksiä vaan ne sukeltavat suoraan sielun syvyyksiin.

Kristiinalla ei ollut mitään ongelmaa niihin vastaamisessa. Olin todella iloinen siitä, että hän avautui ja vastasi kysymyksiin niin rehellisesti. Se osoitti minulle, että tämä ihminen on tosissaan mukana tässä prosessissa ja haluaa ottaa siitä kaiken irti. Se näytti, että hän on halukas avautumaan ihmiselle, jota ei ole koskaan tavannut, koska tiesi, että vain sillä tavalla hän saisi siitä myös jotain irti.

Edistystä, ei täydellisyyttä

Yksi Kristiinan antamista vastauksista jäi mieleeni parhaiten. Hän kertoi, että yksi asia, josta ei itsessään pidä on hänen kriittisyytensä – itseä ja muita kohtaan. Vaikka se onkin tärkeä osa hänen menestystään, siitä on myös tullut suuri ärsyyntymisen lähde.

Pyrkiessämme täydellisyyteen, emme ole koskaan tyytyväisiä mihinkään vaan aina on jotain korjattavaa, jotain mitä parannettavaa, jotain mitä työstää entistä täydellisemmäksi. Täydellisyyden ongelma on kuitenkin se, että se on pelkkää illuusiota.

Tämä on minulle tuttua, sillä olen myös taistellut tämän kanssa. Ihana Marie Forleo sanoo aina: ”Edistystä, ei täydellisyyttä” ja kun alan mennä täydellisyyden pettävälle jäälle, muistutan itseäni tästä lainauksesta. Joskus jäämme mielessämme jumiin ajatukseen siitä, millaista jonkin pitäisi olla, ja lopulta eksymme emmekä milloinkaan saavu minnekään.

Tapa vai luonteenpiirre?

Joskus ne vahvimmat piirteet itsessämme joiden aina ajattelimme olevan osa meitä, saattavat vain ollakin varhaisessa lapsuudessa opittuja tapoja. Olemme vain tottuneet niihin, joten niistä on tullut osa meitä emmekä osaa enää erottaa meitä niistä.

Täydellisyyteen pyrkiminen oli jotain, minkä Kristiina luuli aina olevan osa hänen luonnettaan. Mutta käytyämme keskustelua ja pohdintaa asiasta, tulimmekin siihen tulokseen, että kenties se saattaakin olla opittua.

Tämä antoi aivan uudenlaisen perspektiivin siihen, kuka hän on, kuka hän voisi olla ja miltä hänestä voisi tuntua.

Kuvauspäivä

Kristiinan aviomies, joka hänelle tämän kuvauksen antoi lahjaksi, oli vastuussa logistiikasta ja hän hakikin minut lentokentältä, ajelutti minua pitkin poikin sopivan kuvauspaikan löytämiseksi ja nyt oli myös viemässä minua sinne itse kuvauksia varten.

Hän kertoi minulle autossa, että Kristiina oli jännittänyt kuvauksia jo edellisiltana. Tämä oli hyvä uutinen minulle – se tarkoitti, jälleen kerran, että tämä tosiaan merkitsi hänelle paljon. On olemassa niin monia ei-verbaalisia viestejä, jotka kertovat meille joskus enemmän kuin osaisimme sanoin viestiä.

Odotin innoissani hänen näkemistään ja hänen kanssaan työskentelemistä.

Sinä päivänä vietimme paljon aikaa yhdessä. Kuvasimme, kävelimme, puhuimme, nauroimme, söimme, joimme teetä ja kuvasimme lisää.

Kristiina kertoi minulle, että on aina halunnut saada hyviä kuvia itsestään, mutta hänelle tuottaa vaikeuksia kameran edessä rentoutuminen. Hänestä tuntuu ettei pysty hymyillä normaalisti eikä hän yleensä ole pitänyt kuvista, joissa hän nauraa.

Se on muuten todella yleistä, ettei pidä kuvista, joissa nauraa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, miten olemme tottuneet itsemme näkemään. Meidän ensisijainen lähteemme omaan ulkonäköömme on peili (ja nykypäivänä kännykät). Miten usein seisomme peilin edessä nauraen? Minä en ainakaan kovinkaan usein! Olemme siis mukavuusalueella nähdessämme itsemme peruslukemilla.

Pistin tämän asian muistiin ja päätin, että minun täytyy löytää tapa rentouttaa hänet ja saada hänet nauramaan. Onneksi nämä kaksi kulkevat yleensä käsi kädessä!

Vapaa olemaan oma itsensä

Kristiina on uskomaton nainen. Olin jatkuvasti hämmästynyt hänestä. Bloopers-kohdassa tulet näkemään kuinka hän hyppeli ympäriinsä ja itse asiassa välillä jopa ihmisten edessä. Häntä ei kiinnostanut tippaakaan se, mitä muut hänestä ajattelisivat.

Ajatelkaa, kuinka paljon vapaampia ja onnellisimpia olisimme jos tekisimme sitä, mitä haluamme ja miltä tuntuu välittämättä siitä miten muut siihen reagoisivat?

Luulen, että elämä näyttäisi aika erilaiselta.

Joten seuraavalla kerralla, kun tuntuu, että sydän vetää tekemään jotain, tee se, ajasta tai paikasta riippumatta. Seuraa intuitiotasi, harjoita sitä, seuraa sydäntästi ja päästä se vapaaksi. Oikeat ihmiset tulevat välittämään sinusta entistä enemmän sen vuoksi. Ja muista tämä:

Ole oma itsesi, sillä niitä se ei haittaa, joilla on merkitystä ja niillä ei ole merkitystä, joita se haittaa. -Dr.Seuss

Kiitos Pasi, että löysit minut ja että tunnet vaimosi niin hyvin, että tiesit tämän olevan hyvä lahja hänelle. Kiitos Kristiina, että avasit itsesi minulle ja olit valmis mihin vain. Oli todellinen kunnia ja etuoikeus tutustua sinuun ja kuvata sinua.

Seuraavaan kertaan ihanaiset,
xoxo Erika

Bloopers

Alice + Aurinko + Inspiraatio = Täydelliset kuvaukset

14/08/2016

ALICE

Tässä yksi tyttö, joka tulee tekemään elämällään suuria asioita. Kauniin ulkokuorensa lisäksi Alicella on kultainen sydän ja terävä pää – täydellinen pakkaus kaikenkaikkiaan.

Meillä oli todella hauskaa! Sen lisäksi, että Alice on tosi kuvauksellinen ja muutenkin huippu tyyppi, Alice oli myös valmis makaamaan keskellä kiireistä Hesperianpuiston kävelytietä, istumaan puskassa ja jopa menemään Töölönlahteen (mikä me sitten lopulta päätettiin jättää seuraavaan kertaan ;)).

Kuvauspaikat

Alice kysyi hyvän kysymyksen heti kuvausten alussa – käynkö katsastamassa kaikki kohdat valmiiksi ennen kuvauksia?

Vastasin: en.

Syyt ovat aika yksinkertaiset:

Ensinnäkin Helsingissä paikat ovat jo melko tuttuja ja missä kuljenkaan, pidän aina silmällä mahdollisia kuvauspaikkoja.
Toisekseen, valo määrää missä ollaan ja mitä tehdään.
Kolmannekseen, pidän yllätyksistä ja innostun entisestään, kun hetkessä löydän jotain.

Valitsen aina lähtökohtaisen kuvauspaikan kuvattava mielessä. Paikka riippuu siitä, kuka kuvattava on ja onko kuvilla jokin tietty käyttötarkoitus. Kuvauspaikan tulee myös olla sellainen, jonka ympäristöstä löytyy paljon kuvausmahdollisuuksia. Harvemmin pysyn vain yhdessä paikassa.

Säältä toivon ja odotan aina aurinkoa, tai vähintäänkin poutaa. Käytän myös netistä löytyvää aurinkolaskinta, joka näyttää missä aurinko on minäkin kellonaikana. Tämä auttaa suunnittelemaan paremmin sitä, mihin valo tulee laskeutumaan sinä hetkenä, kun kuvataan.

Totuus on kyllä se, ettei ole paljoakaan sellaisia paikkoja, joissa ei pystyisi kuvata ja joissa ei saisi aikaan loistavia kuvia. Inspiraatio iskee kaikkialla ja kuvausmahdollisuuksia on joka puolella – usein vähän liikaakin ja tällöin minun tulee vain yksinkertaisesti lopettaa kuvaaminen vaikka jatkaisin mielelläni iltaan saakka!

Meidän ympärillämme on paljon kauneutta ja varsinkin odottamatonta sellaista. Valo ja sen tunkeutuminen eri elementtien läpi on yksi kauneimmista asioista, joita tiedän.

Valon ja varjon tanssia ei minun silmissäni voita mikään!

Nämä kuvaukset olivat nautinnolliset, inspiroivat ja kauttaaltaan hauskat. Nautin niin paljon koko prosessista, Alicesta ja itse kuvista! Kiitos hurjasti vielä Alicelle itselleen, joka loisti kuvauksissa. Häntä oli ilo ja kunnia kuvata ja odotan mielenkiinnolla sitä, mitä kaikkea Alice tässä maailmassa saa aikaan.

Seuraavaan kertaan, ihanaiset!

Halein,

Loppukevennys

Annikan muotokuvat Helsingissä

07/08/2016

Muoto- ja henkilökuvaus Helsinki Studio Metsä Photography

Aina kuvausten lähestyessä Ilmatieteenlaitoksen nettisivu saa minulta useita käyntikertoja – sään ennalta-arvaamattomuus vaatii sen monitoroinnin viimeiseen hetkeen saakka.

Päivänä, jolloin meillä oli Annikan kanssa sovittu muotokuvaus, aamupäivä näytti pilviseltä. Jännityksellä jännitettiin mitä tuleman pitää. Pari pisaraakin taisi tipahdella. Kuin ihmeen kaupalla meidän kuvausten aikaan pilvet väistyivät tieltä ja tilalle tuli kaunis sininen taivas ja kirkas auringonvalo.

Kyllä kelpasi!

Tosin pilvinen sää on yleisesti ottaen valokuvaajien suosiossa, sillä pilvet toimivat pehmentävänä tekijänä kirkkaalle auringonvalolle. Tämän vuoksi pilvisestä säästä käytetäänkin valokuvaajien keskuudessa usein termiä ”giant softbox”.

Minä taas saan valtavasti inspiraatiota nähdessäni kuinka tämä maailman kaunein valo luo varjoja ja kuinka se leikkii ja tanssii eri elementtien kanssa. (Yksi ehdottomista suosikeistani on tuulessa pyörivien lehtien ja oksien läpi siivelöityvä valo.) Siihen kun saa yhdistettyä ihmisen niin voila, kuva suorastaan luo itse itsensä ;)

Annikan muotokuvat

Annika on hyvä ystäväni ja olemme tunteneet toisemme puolet elämästäni.

Annika voitti kuvauksen aiemmin järjestämäni kilpailun kautta, mikä oli avoinna uutiskirjeen tilaajilleni (jos et ole vielä tilannut uutiskirjettäni, voit tehdä sen tämän sivun alalaidassa).

Annika on ravintoneuvoja, josta tulevan syksyn aikana valmistuu ravintoterapeutti.

Annikan ensimmäinen tutkinto on markkinoinnissa ja hän onkin työskennellyt alalla jo 8 vuotta.

Joitain vuosia sitten Annika huomasi kuitenkin miten paljon häntä kiinnostaa terveys ja ravinnon osallisuus siinä. Syömisen seuraukset kun eivät ole koskaan pelkästään fyysisiä vaan myös henkisiä ja emotionaalisia. Hän huomasi olevansa juurta jaksain kiinni ravintoasioissa ja päätti ottaa askeleen eteenpäin lähtien opintojen tielle.

Annika on teräsnainen

Oikeesti.

Todellinen teräsnainen.

Opintojen alettua Annika kävi edelleen täyspäiväisesti töissä ja huolehti pienestä pojastaan sekä hoiti ihmissuhteitaan aviomieheensä, ystäviinsä ja perheeseensä. Tottakai terveys oli myös etusijalla, joten tylsää Annikalle ei ainakaan ehtinyt tulla.

Sellaista urakkaa ei tehdä ilman todellista välittämistä ja päättäväisyyttä. Se oli Annikan juttu, hän tiesi sen ja se voima saada asiat hoidettua tuli niin syvältä sisältä ettei sen tiellä voinut seistä mikään.

Tällä hetkellä Annika on tekemässä suuren muutoksen elämässään, siirtyessään täyspäiväisestä markkinoijasta täyspäiväiseksi ravintoasiantuntijaksi.

Siinä on monta pelkoa mukana, mutta kaikki, mikä merkitsee jotain, tuo mukanaan eritasoisia pelkotiloja.

Pelko lähtee kuitenkin vain yhdellä tavalla: se kohtaamalla. Pelko on siitä jännä juttu, että kun se yhdestä kohdasta elämää lähtee niin se pian jo palaa toisella osa-alueella. Toisaalta se myös luo elämään ne toiset ulottuvuudet, joiden vuoksi elämä on elämisen arvoista!

Olen todella ylpeä Annikasta siinä, että hän on päättänyt ottaa tämän askeleen. Tiedän, että hänellä on pitkä ja menestyksekäs ura edessä ja hän auttamaan monia ihmisiä tekemään muutoksia elämässään.

Jos sinua kiinnostaa fyysinen ja henkinen hyvinvointisi sekä ravinnon merkitys niissä, käy tsekkaamassa Annikan yritys Soulfood Nutrition ja tykkäämässä hänen sivustaan Facebookissa.

—

Näin ollaan tultu tämän postauksen loppuun, kiitos, että olet lukenut tänne saakka! Haluaisin kyllä kuulla susta nyt — onko sulla joitain asioita, muutoksia tms, joita haluaisit tehdä jos et kokisi mitään pelkoa? Kommentoi alla!

Seuraavaan kertaan siis,
Halein, Erika