Yksi valokuvaajana olemisen hienouksista on uusien ihmisten tapaaminen. Ne jatkuvasti muistuttaa siitä, kuinka mielettömän upeita ihmisiä tämä maapallo päällään kantaa.
Se, että ihminen voi niin lyhyessä ajassa avata itsensä ja päästää toisen lähelle, on todellinen lahja. Ihminen ottaa askelen tuntemattomaan, haastaa itseään ja näyttää itselleen, sekä muille, mihin kaikkeen hän pystyy.
Kuvaustilanne on nimittäin todella intiimi. Totean useasti kuvatessa ja reflektorin kanssa taistellessa tuulen yrittäessä viedä sen mennessään, että nyt tekisi ylimääräiset kädet terää. Tosi asia on kuitenkin se, että haluan olla kahden asiakkaan kanssa, jotta tuo intiimiys säilyy. Haluan huomioni olevan 100% asiakkaassa.
Valokeilassa
Meillä oli Ennin kanssa muutama huvittava tilanne kuvatessamme Lauttasaaren lintutornissa. Yhdessä vaiheessa tuuli kirjaimellisesti vei reflektorin mennessään ja jätti sen kallion pintaan kilpailemaan kirkkaudesta auringon kanssa. Saatiin myös seuraa, kun nainen lastensa kanssa tuli tähyilemään torniin mutta jäivätkin pitkäksi aikaa tähyilemään kaunista Enniä ja meidän kuvauksia. Taidettiin tallentua jopa muutamaan kännykkäkuvaan ;)
Enniä oli todellinen ilo kuvata. Me saatiin ihana auringonpaiste, joka siivilöityi niin upeasti tornin lautojen välistä. Se inspiroi mua suunnattomasti luomaan hieman muotihenkisempiä potretteja Ennistä. Vahvat kontrastit valon ja varjon välillä loi kauniin asetelman Ennin rokahtavan cooliin lookkiin.
Tässä muutamia otoksia tuosta kuvaussessiosta!
Iloista sunnuntai-iltaa ja mahtavaa uutta viikkoa. Kuullaan taas seuraavalla kerralla!
Halein,
Erika
