Rehellinen ja avoin kommunikointi on edellytys yrityksen toiminnalle. Luottamus täytyy muodostua asiakkaan kanssa tai muussa tapauksessa en voi auttaa häntä.

Alkukeskustelussa kysyn syviä ja henkilökohtaisia kysymyksiä, jotta voimme yhdessä luoda alustan keskustelulle peloista ja epävarmuuksista. Tämä keskustelu luo välillemme siteen ja juuri siksi on ensiarvoisen tärkeää kyetä luomaan luottamuksen ilmapiiri.

Miten se sitten luodaan?

Luottamus kehittyy, kun me tiedämme toisesta jotain, kun me avaamme oven sielun maisemaamme ja jaamme syvimpiä ajatuksiamme ja tunteitamme. Eikö niin?

Apua, en olekaan yhtä avoin kuin kuvittelin

Kun käyn kahdenkeskistä keskustelua ihmisen kanssa, avaudun ja ihmiset tietävät voivansa luottaa minuun.

Mutta miten luon sen luottamuksen ennen kuin olen tavannut sinua? Miten annan sinulle sellaisen tunteen, että voit luottaa minuun?

Tätä pohdin, ja haluan työstää, jonka vuoksi olen aloittanut kirjoittaa tästä aiheesta. Haluan haastaa itseäni avaamaan niitä raa’an haavoittuvaisia puolia itsestäni osoittaakseni sinulle, että jep, minullakin on epävarmuuksia ja pelkoja.

Tänään aloitan analysoimalla minkä vuoksi en ole aiemmin uskaltanut olla yhtä avoin.

Miksi??

Ensimmäinen mahdollinen syy, mikä tulee mieleen on torjunnan ja haukkumisen pelko.

“Mitä muut ajattelee musta?”
“Mitä jos kuulostan ihan dorkalta?”
“Miksi ketään kiinnostaisi mitä sanottavaa mulla on?”
“Mitä jos vaikutan itsekeskeiseltä?”

Ihmekysymyksiä. Ja mitä kaiken tämän alla on? Epävarmuus.

Epävarmuus siitä, etten ole tarpeeksi hyvä, tarpeeksi fiksu, tarpeeksi hauska jne. En vain ole tarpeeksi. Ja tiedän tasan tarkkaan mistä se tulee: ala-asteella tapahtuneen koulukiusaamisen myötä (kiusaaja oli parhaina päivinä “paras ystäväni” ja huonoina päivinä pahin viholliseni). Hän sanoi minulle usein “mutta miksi ne haluaisi sut, kun ne voi saada mut?”.

Vaikka olen käyttänyt paljon aikaa itsetunnon rakentamiseen, niiden sanojen ja tunteiden rippeitä on edelleen jäljellä. Ja uskon, että ne tulee aina olemaan siellä tavalla tai toisella, sillä ihmisinä me tulemme aina kokemaan pelkoa ja epävarmuutta, siitä huolimatta kuinka varmoja itsestämme useimpina päivinä olisimme. Tärkeintä onkin se, mitä me niillä peloilla ja epävarmuuksilla teemme, ei se, että me niitä koemme.

Ja siksi haluankin sanoa lämpimän ‘tervetuloa’ tälle rehelliselle ja avoimelle blogisarjalle ja sanoa hyvästit pelon voimalle. Koska mitä tahansa tapahtuu, mä handlaan sen! (Kuten sanoi mahtava pelko-asiantuntija Susan Jeffers)

Jos löydät yhtymäkohtia omiin kokemuksiisi tästä kirjoituksesta, haluaisin haastaa sua: ala avautua, näytä herkempiä puoliasi ja tee se rohkeasti. Minkä asian kanssa taistelet? Mitä pelkäät näyttää muille? Kommentoi alla! Tai, kirjoita asiasta blogiposti ja linkkaa se kommentteihin!

Odotan mielenkiinnolla tarinaasi ja suorastaan pelolla omia tulevia arkoja blogipostejani ;)

Seuraavaan kertaan ihanaiset,
Halein,
Erika

*kuvat vaihto-oppilasajoiltani Hollannista 2011