Sometauon kolmas päivä

Tänään on sometaukoni kolmas päivä.

Enkä voisi olla onnellisempi.

Kirjoitin juuri sähköpostia ystävälleni hänen vastaukseensa sometaukoilmoitukseen uutiskirjeessäni, kuinka koen päässeeni takaisin oman itseni juurille.

Tunnen olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Luovuuteni kukkii ja olen saanut näiden muutamien päivien aikana enemmän aikaan kuin moneen kuukauteen.

Ideoita tulvii mieleeni jatkuvasti.

Tunnen vapautta, iloa ja tämän hetken merkityksellisyyttä.

Olin eilen Helsinki-päivän konsertissa ja kuuntelin kuinka Sunrise Avenuen Samu Haber lauloi

“Please don’t ever change, you magic little thing, you are beautiful the way you are, you are you because you have your scars”.

Nostin katseeni ylös siniseen kesätaivaaseen, jossa leijaili muutama hassu pilvi. Aurinko oli painumassa kohti horisonttia, linnut lentelivät ja Samun koskettava ääni soi korvissani.

Ilo ja kiitollisuus täytti sydämeni.

Otin kuvan pilvistä ja hymyilin. Tunsin olevani oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.

Elämä on seurauksia täynnä. Jokainen ketju muuttuu, kun yhden linkin poistaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Somevapaa elämä on vapauttanut mentaalista kapasiteettiä olla tässä todellisuudessa missä olen. Ja arvaatko mitä? Tämä todellisuus onkin aika hitsin ihana!

Elän Suomen upeassa pääkaupungissa ja näen ikkunoistani puita ja vehreyttä, linnut laulavat ja aurinko tanssii lattioilla ja seinillä.

Kaikki tämä on tietenkin olemassa ja todellisuutta vaikka kuinka olisin somessa, mutta jokainen visiitti Instagramiin irroittaa minut tästä todellisuudesta ja ottaa aikaa palautua. 

Kun me täytämme päämme muiden todellisuuksilla, ajatuksilla, tunteilla, kokemuksilla… kuinka meille voi jäädä aikaa omille?

Alkoholi on viisaiden juoma, sanotaan. Samaa voisi sanoa somesta. Sitä pitää osata käyttää oikein tai se vie sinut mennessään.

Minun ensiaskeleeni ilman somea ovat olleet kevyet. Toivon, että tulevaisuudessa opin käyttämään somea omaksi hyödykseni, omien arvojeni ja tarpeideni mukaisesti.

Mutta tällä hetkellä elämä ilman somea tuntuu sen verran kevyeltä ettei paluu houkuttele missään määrin.

Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi olet somessa? (Toivon ettei vastauksesi ole “koska kaikki muutkin ovat”…)

Nyt minä lähden ulos aurinkoon kävelylle ja ystävää tapaamaan. Aamu onkin tullut jo paiskittua töitä – miten paljon sitä saakaan aikaan kun ei ole somessa!

Kaiken lisäksi koko päivä vielä edessä. Kiitos someton arki.

Seuraavaan kertaan ihana sinä,
Lämpimin voimahalein,
Erika


P.S. Jos pidit tästä postauksesta, voit liittyä uutiskirjelistalleni sivun alalaidassa olevan “Kirjekaveriksi?”-palkin kautta. Saat joka tiistai minulta kirjeen ja lupaan ettei se ole spämmiä :)

Scroll to Top