Mulla on sulle kysymys: Miltä sun elämä näyttäisi, jos et tuntisi pelkoa?
Joku kysyi multa tämän kysymyksen aikoinaan enkä ole voinut unohtaa sitä. Se on niin voimakas.
Siksi kannustankin sua pohtimaan tätä kysymystä hetken.
Oikeasti: Miltä sun elämä näyttäisi, jos et tuntisi pelkoa?
- Mitä tekisit?
- Minkälainen ihminen olisit?
- Missä asuisit?
- Mitä tekisit työksesi?
- Minkälaisen ihmisen kanssa olisit parisuhteessa/naimisissa?
- Vai olisitko suhteessa ylipäänsä?
- Minkälaista elämää eläisit?
- Minkälaisia vaatteita käyttäisit?
Ota kynä ja paperi käteen ja kirjoita ylös vastaukset.
Anna itsesi unelmoida. Anna mielesi juosta vapaana. Unohda kaikki ”realistisuus” (muista: asenteemme muokkaa todellisuuttamme) ja kirjoita ylös villeimmätkin unelmasi.
Tee se nyt.
Anna mennä…
(Odotan täällä. Ei mitään kiirettä.)
…
…
…
…
…
…
…
…
Miltä se tuntui? Mitä kirjoitit? Miltä se elämä näyttää? Minkälainen sinä olet?
Me emme ole koskaan liian vanhoja unelmoimaan. Emmekä ole myöskään koskaan liian aikuisia uskoaksemme unelmiimme.
Oletko koskaan katsonut ketään ja ajatellut, että haluaisit hänen elämänsä? Että toivoisit olevasi kuin hän? Mikä seuraa sitä ajatusta? Mikä estää sua uskomasta, että se on myös sulle mahdollista?
Me emme synny sellaisina kuin olemme tänään. Suurin osa meistä ja elämistämme on opittua. Me opimme käyttäytymään tietyllä tavalla, ajattelemaan tietyllä tavalla ja jopa uskomaan tietyllä tavalla. Mutta meillä kaikilla on voima (ja vapaus!) muuttaa niitä.
Jos todella haluat jotain elämääsi, voit sen myös saada. Sinun tulee vain miettiä, mikä sinua estää.
Vastaa tähän sähköpostiin ja pohdiskele sitä sähköpostissa mulle!
Ihanaa unelmointia ja muista… ”Älä unelmoi elämääsi; ELÄ UNELMASI!”
Lämpimin halein,
Erika
