Nyt asiaa luottamuksen ja avoimuuden rakentamisesta

Piilossa peilin takana

Rehellinen ja avoin kommunikointi on edellytys yrityksen toiminnalle. Luottamus täytyy muodostua asiakkaan kanssa tai muussa tapauksessa en voi auttaa häntä.

Alkukeskustelussa kysyn syviä ja henkilökohtaisia kysymyksiä, jotta voimme yhdessä luoda alustan keskustelulle peloista ja epävarmuuksista. Tämä keskustelu luo välillemme siteen ja juuri siksi on ensiarvoisen tärkeää kyetä luomaan luottamuksen ilmapiiri.

Miten se sitten luodaan?

Luottamus kehittyy, kun me tiedämme toisesta jotain, kun me avaamme oven sielun maisemaamme ja jaamme syvimpiä ajatuksiamme ja tunteitamme. Eikö niin?

Apua, en olekaan yhtä avoin kuin kuvittelin

Rehellinen ja aito

Kun käyn kahdenkeskistä keskustelua ihmisen kanssa, avaudun ja ihmiset tietävät voivansa luottaa minuun.

Mutta miten luon sen luottamuksen ennen kuin olen tavannut sinua? Miten annan sinulle sellaisen tunteen, että voit luottaa minuun?

Tätä pohdin, ja haluan työstää, jonka vuoksi olen aloittanut kirjoittaa tästä aiheesta. Haluan haastaa itseäni avaamaan niitä raa’an haavoittuvaisia puolia itsestäni osoittaakseni sinulle, että jep, minullakin on epävarmuuksia ja pelkoja.

Tänään aloitan analysoimalla minkä vuoksi en ole aiemmin uskaltanut olla yhtä avoin.

Miksi??

Ensimmäinen mahdollinen syy, mikä tulee mieleen on torjunnan ja haukkumisen pelko.

“Mitä muut ajattelee musta?”
“Mitä jos kuulostan ihan dorkalta?”
“Miksi ketään kiinnostaisi mitä sanottavaa mulla on?”
“Mitä jos vaikutan itsekeskeiseltä?”

Ihmekysymyksiä. Ja mitä kaiken tämän alla on? Epävarmuus.

Epävarmuus siitä, etten ole tarpeeksi hyvä, tarpeeksi fiksu, tarpeeksi hauska jne. En vain ole tarpeeksi. Ja tiedän tasan tarkkaan mistä se tulee: ala-asteella tapahtuneen koulukiusaamisen myötä (kiusaaja oli parhaina päivinä “paras ystäväni” ja huonoina päivinä pahin viholliseni). Hän sanoi minulle usein “mutta miksi ne haluaisi sut, kun ne voi saada mut?”.

Vaikka olen käyttänyt paljon aikaa itsetunnon rakentamiseen, niiden sanojen ja tunteiden rippeitä on edelleen jäljellä. Ja uskon, että ne tulee aina olemaan siellä tavalla tai toisella, sillä ihmisinä me tulemme aina kokemaan pelkoa ja epävarmuutta, siitä huolimatta kuinka varmoja itsestämme useimpina päivinä olisimme. Tärkeintä onkin se, mitä me niillä peloilla ja epävarmuuksilla teemme, ei se, että me niitä koemme.

Ja siksi haluankin sanoa lämpimän ‘tervetuloa’ tälle rehelliselle ja avoimelle blogisarjalle ja sanoa hyvästit pelon voimalle. Koska mitä tahansa tapahtuu, mä handlaan sen! (Kuten sanoi mahtava pelko-asiantuntija Susan Jeffers)

Jos löydät yhtymäkohtia omiin kokemuksiisi tästä kirjoituksesta, haluaisin haastaa sua: ala avautua, näytä herkempiä puoliasi ja tee se rohkeasti. Minkä asian kanssa taistelet? Mitä pelkäät näyttää muille? Kommentoi alla! Tai, kirjoita asiasta blogiposti ja linkkaa se kommentteihin!

Odotan mielenkiinnolla tarinaasi ja suorastaan pelolla omia tulevia arkoja blogipostejani ;)

Seuraavaan kertaan ihanaiset,
Halein,
Erika

*kuvat vaihto-oppilasajoiltani Hollannista 2011

4 Comments

  • Päivi says:

    Hei Erika!

    Kirjoitat uskottavasti ja rehellisesti. Kun olin kuvattavanasi, niin juuri rehellisyytesi ja avoimuutesi teki minuun vaikutuksen. Olet ihminen, jota on helppo lähestyä ja joka ei hienostele, vaan kulkee omaa polkuaan. Rohkeus, avoimuus, lähestyttävyys, herkkyys lukea toista ihmistä ja ystävällisyys ovat lahjoja, jotka tekevät sinusta paitsi mukavan ihmisen, myös sen loistavan valokuvaajan, joka olet. Näiden ominaisuuksien vuoksi tunsin heti olevani ystävän seurassa, ja ystäväthän eivät halua toisilleen pahaa. Vaikka itse olen varsin avoin enkä hirveästi salaile asioitani, niin en nyt kumminkaan vieraalle kerro itsestäni niin paljon kuin kerroin sinulle. Mutta siinäpä se, et tuntunut vieraalta! Uskon, että pääset vielä pitkälle näiden ominaisuuksiesi vuoksi.

    Kiusatuksi tuleminen vaikuttaa ihmiseen, varmasti jokaiseen. Uskon, että minuun se on vaikuttanut niin, että pidän itseäni huonompana kuin muut. Ajattelen helposti, että jos muut tietäisivät, kuinka huono oikeasti olen, niin he kauhistuisivat. Tiedostan, että ajatukseni on typerä, jopa vaarallinen, mutta silti vieläkin, tukevassa keski-iässä, sorrun sellaiseen ajatteluun. Yritän myös suojella itseäni, etten joutuisi epämukaviin tilanteisiin. Pelkään sitä, että joudunkin puolustamaan itseäni.

    Tämmöistä tuli nyt äkkiä mieleen.

    Terveisin Päivi T.

    • Voi ihana Päivi! Aivan uskomattoman kauniisti kirjoitit ja sydämeen tuli niin lämmin olo. Kiitos. Miten ihanaa, ja tärkeää!, että koit olevasi ystävän seurassa. Silloin olen tehnyt jotain oikein, koska juuri sitä haluankin.

      Ehkä jos me kaikki puhuisimme avoimemmin omista epävarmuuksistamme, huomaisimmekin yhtäkkiä sen, kuinka kaikilla on niitä emmekä olekaan niin yksin niiden kanssa kuin helposti ajattelemme. Esim tuo huonommuuden tunne, se on varmasti myös todella yleistä ja se ilmenee viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa verrata itseään muihin. Senhän me tiedämme, että sillä tiellä me ei voiteta!

      Joten kiitos Päivi sun rehellisyydestä, sun aitoudesta, avoimuudesta ja sydämen pehmeydestä. Sinä olet elävä, kävelevä esimerkki ihmisestä, joka uskaltaa ja sitä kautta näyttää tietä muillekin. Olen varma, että sun tarina ja kokemukset ovat auttaneet monia ja uskon, että tulevat vielä netissä elävän tekstin kautta auttamaankin. Kiitos, kun lähdit mukaan ja annoit mulle, ja kaikille lukijoille, mahdollisuuden tutustua suhun!

      • Päivi says:

        Kiitos sanoistasi.

        Minäkin ajattelen, että avoimuus ja uskallus olla heikko ovat hyviä asioita. Että yksi tehtävistämme ihmisinä on rakentaa semmoista yhteisöä ympärillemme, ettei tarvitse ajatella leimaantuvansa ikävästi puhuessaan heikkouksistaan. Uskon myös, ettei toista voi kehua liikaa. Mielestäni aina pitää kehua ja kertoa mielipiteensä, kun ihailee toisen tekemisiä / toista. Jos haluaa moittia, niin silloin kannattaa miettiä pari kertaa, sanooko mitään. Valitettavasti on niin hyvin monen meidän kohdalla, että kehut unohtuvat nopeasti, mutta pienikin arvostelu jää kaivelemaan, ainakin jos se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

        Tuo kaikkihan ei tietenkään tarkoita sitä, että a)pitäisi tai kannattaa rypeä omissa heikkouksissaan ja huonouksissaan, b) pitäisi valehdella ja keksiä kehuja (epäaito puhe paljastuu helposti), c) ettei voisi antaa rakentavaa kritiikkiä. Mutta jos esim. ainoa palaute Maria Veitolalle on kertoa hänen olevan ruma, niin totisesti kannattaa pitää suunsa kiinni ja katsoa peiliin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *