Tapojeniko orja?

Tapojeniko orja? Blogiposti Studio Metsä

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka on aina iloinen, hymyilevä, nauravainen ja yksinkertaisesti vain täynnä elämäniloa? Ihmistä, joka on aktiivinen ja aina tekemässä upeita juttuja?

Minä olen tavannut monia sellaisia ihmisiä ja olen aina kadehtinut heitä. Lähinnä siksi, että olen itse aina ollut tunteellinen ja herkkä, mikä on johtanut liian usein siihen, että kannan harteillani maailman taakkoja.

Olen aina ajatellut niin, että sellaiset ihmiset syntyivät sellaisiksi – iloisiksi ja meneviksi, jopa positiivisella tavalla huolettomiksi. En oikeastaan koskaan kyseenalaistanut tätä ajatusta, saati sitten ajatellut, että heidät olisi jollain tavalla, joko vanhempien tai heidän itsensä toimesta, ns ohjelmoitu sellaisiksi. Ehkä heille oli muodostettu tapoja, jotka tukivat onnellisuutta ja hyvää fiilistä.

Ehkä ei olekaan olemassa niin-sanottua onnellista ihmistä. Ehkä me olemmekin kaikki tapojemme ja tekojemme tuotoksia; sekä niiden ihmisten, joiden kanssa päätämme itsemme ympäröidä; niiden asioiden, joille päätämme aikaa päivästämme antaa; niiden elokuvien, joita katsomme tai musiikin, jota kuuntelemme; tai jo niiden olemassaolevien tapojen tuotoksia.

Ne tavat voivat olla pieniä ja jopa merkityksettömiltä vaikuttavia kuten kuinka nousemme aamulla sängystä.

Onko rutiinina torkuttaa herätyskello ja viivytellä viimeiseen saakka nousemista? Vai nousemmeko samantien ylös innokkaina aloittamaan päivän? Vaivummeko aamumasennukseen? Alammeko urheilla? Luemmeko kirjaa? Jumitammeko somessa? Tarkistammeko sähköpostit? Luemmeko uutisia?

Voimmeko muuttua?

Ehkä kaikkea voi kehittää. Ehkä kaiken voi korjata. Ehkä jokaisen pienenkin tavan todella voi muuttaa.

Vaikka olenkin vahva mahdottomaan uskoja, huomaan nyt kuinka minulla on ollut rajoittavia uskomuksia siitä, että tietyt asiat minussa olisi sisäänrakennettuina. Että minä vain olen herkkä ja paljon tunteva ihminen. Ja vaikka se onkin hieno asia, tuottaa se myös itselleni välillä päänvaivaa.

Kenties on vain liian helppoa antaa itsemme uskoa, että on tiettyjä asioita elämässämme ja meissä itsessämme, jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän hallinnassamme.

Mutta entä jos se ei olekaan niin?

Mitä jos voimmekin muuttaa kaiken?

Mitä jos kaikki mitä teemme, sanomme, tunnemme ja ajattelemme olisikin meidän kontrollissamme?

Mitä jos pienimmätkin tapamme olisivat muutettavissa?

Mitä muuttaisit?

Millainen haluaisit olla?

Mitä haluaisit tuntea?

Näitä kysymyksiä meidän tulee kysyä itseltämme. Ja ennen kaikkea, näihin kysymyksiin meidän tulee vastata.

Koska voimme voimme löytää tien määränpäähämme vasta sitten, kun tiedämme mikä määränpäämme ylipäänsä on.


Tämä blogiposti syntyi suurimmaksi osaksi HSL:n bussissa istuessa. Lähdin pohtimaan mennyttä viikkoa ja kuinka mielettömässä lennossa omat tunnetilani olivat olleet koko viikon. Minulla oli ollut päivittäin syviä, upeita keskusteluja ihmisten kanssa. Olin jatkuvassa kiitollisuuden ja hämmästyksen tilassa – kuinka upea maailma meillä on ja kuinka upeita ihmisiä täällä onkaan!

Itse koen, että tärkeimmät ja merkityksellisimmät omaan onnellisuuteni vaikuttavat tekijät ovat todelliset yhteydet muihin ihmisiin.

Joten istuessani bussissa ajattelin kuinka nämä yhteyden hetket olivat nostaneet mielialaani. Kuinka siunattu olo minulla oli. Se ei todellakaan ole tunne, jota tunnen jatkuvasti. Ja se johti minut pohtimaan muita päiviä elämässäni, jolloin en ole niin lennossa, jolloin oma tunnetilani saattaakin olla alhaisempi.

Tästä syntyi kysymys – kuinka pystyn luomaan näitä tunteita, kun olen yksin ja allapäin? Kun kenties tapani ruokkivat sen hetkistä masennustani, kun valintani tuovat vain hetkellistä tyydytystä.

Meidän tapamme nousevat merkittävään asemaan eritoten niinä päivinä, kun olomme on kaikkea muuta kuin positiivinen. Yksi aivojemme tehtävistä on säästää energiaa, joten mielialamme ollessa alhainen, aivot palaavat nopeasti vanhoihin, jo kauan sitten opittuihin tapoihin, jotta jo alhainen energiamme ei pääse yhtään enempää laskemaan.

Jotta voisimme tuntea olomme paremmaksi päivittäin, tulisi meidän muodostaa itsellemme hyödyllisiä, terveellisiä ja positiivisia tapoja, jotka tukevat meitä niinäkin päivinä kun tunnetila hetkellisesti vetää meitä alaspäin.

Minkä yhden pienen muutoksen tapoihisi sinä haluat tehdä?

Tämä yksinkertainen, mutta kaunis oivallus tuli minulle kaupunkibussissa! Näin se välillä menee :)

Rakkaudella, kunnioituksella ja lämpimin voimahalein,
Erika

P.S. Jos sinua kiinnostaa lukea lisää tavoista ja niiden muodostumisesta, suosittelen lämpimästi Charles Duhiggin The power of habit-kirjaa (löytyy Adlibriksestä myös suomennettuna tästä)! Taidanpa itsekin lukea sen uudelleen :D