Salla on 26-vuotias burleskia tanssiva entinen koulukiusattu.

Hän kokee olevansa sinut itsensä ja kroppansa kanssa kunhan hänen ei tarvitse nähdä itsestään yhtäkään kuvaa. Sillä kuvissa hän näkee vain “löllyvän takapuolen, raskauden raidoittaman hyytelövatsan ja selluliittireidet”. Aknearpien vuoksi hän ei halua olla ilman meikkiä, jonka vuoksi selfiet otetaan kontrolloidusti ja photoshoppauksen kera.

Akne-arvet osana omaa uniikkiutta

Kauneusihanteista johtuen (joista kirjoitin juuri hiljattain täällä) meillä on odotuksia siitä, miltä meidän tulisi näyttää ollaksemme kauniita. Yksi tällä mahdottomuuksien listalla on sileä, suorastaan posliininen iho.

Koulukiusaamisen ja aknen jättämät arvet ovat seuranneet Sallaa tähän päivään asti niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin. Salla kärsi nuorempana aknesta, joka on jättänyt arvet hänen kasvoilleen. Salla häpeää arpiaan eikä niiden vuoksi halua olla ilman meikkiä.

Mutta olisiko Salla sama Salla jos hänellä ei olisi arpia? 

Samoin kuin henkiset arpemme ovat muokanneet meistä sen henkilön, joka me olemme tänään, niin tekevät myös fyysiset arvet. Ne kertovat hänen kokemuksistaan, jotka ovat tehneet hänestä empaattisen, rakastavan, sydämellisen ja elävän ihmisen. Sallan kasvoilla olevat arvet vahvistavat hänen uniikkia kauneuttaan.

Ja sitä hän on. Aivan uskomattoman kaunis.

“Lähikuvat aiheuttivat minussa kriittisen reaktion, mutta Erika sai minut uskomaan kauneuteeni kertomalla, että arvetkin ovat osa minua. Itkin kun tajusin, miten julma olen itselleni.”

Burleskia itsetunnon kohottajana

Nykyään Salla uskaltaa nousta lavalle vähäpukeisena burleski-tanssijana ja tuntee tuolloin olevansa viehättävä ja seksikäs. Lavalla ollessaan Sallasta tulee toinen henkilö – hän on itsevarmempi, räväkämpi, röyhkeämpi. Lavalla Salla voi irtaantua arjessa olevasta stressistä sekä itsetunto-ongelmista ja tuntea olonsa vapaaksi.

Hän kiittääkin burleskia itsetuntonsa vahvistumisesta. Nyt muutaman vuoden tanssittuaan Salla huomaa kuinka itsetunto on kasvanut harrastuksen myötä vaikka vieläkään hän ei kykene katsomaan kuvia esityksestään. Niissä näkyy vain “ongelmakohdat”.

Mutta jokin Sallan sielussa on vahvempaa kuin niiden ongelmakohtien kohtaaminen saadakseen hänet palaamaan lavalle kerta toisensa jälkeen.

Kuvatessa pyysin Sallaa tekemään muutamia liikkeitä, joita hän esiintyessä tekisi. Samalta istumalta jokin hänen silmissään muuttui ja hänestä tuli itsevarma Salla. Se oli upeaa nähtävää.

Meidän omanarvontuntomme tulee sisältä käsin vaikka se näkyykin ulospäin. Kyse ei ole siitä, minkälaiset vaatteet meillä on päällä, tai miltä kroppamme tai kasvomme näyttävät, vaan siitä, kuinka kannamme itseämme.

Kun alamme kehittää sisäistä hyvinvointiamme ja päivittäin puhumaan uskoa itseemme, se alkaa näkyä myös ulospäin: kävelemme eri tavalla, katsomme vastaantulijoita pidempään silmiin, hymyilemme tuntemattomille. Meidän on helppo olla, koska olemme ymmärtäneet, että olemme kaikki tasa-arvoisia. Me emme ole parempia kuin kukaan muu eikä kukaan muu ole parempia kuin me.

Me olemme riittäviä, rakastettuja ja tärkeitä juuri sellaisina kuin olemme.

Yhtymäkohtia omiin tunteisiisi?

Löysitkö Sallan tarinasta yhtymäkohtia omiin tunteisiisi/ajatuksiisi/pelkoihisi? Oletko kokenut, että haluaisit muuttaa sen? Lähetä tästä minulle luottamuksellisesti viesti ja kerro, mitä tunteita sinä koet. Yhdessä voimme keksiä ratkaisun paremman tulevaisuuden rakentamiselle. Koska se on sinulle yhtä mahdollista kuin muillekin.

Jos et vielä halua ottaa yhteyttä suoraan minuun, niin ei hätää: Voit tilata uutiskirjeen, joka saapuu kerran kuukaudessa ja näin pysyt ajantasalla Studio Metsässä tapahtuvissa asioissa (uutiskirje saattaa myös sisältää muutamia inspiroivia tekstejä ;)). Voit tilata uutiskirjeen sivun alalaidasta.

Kiitos ihanalle Sallalle, kiitos Me Naiset. Ja nyt sinulle ihana lukija, iloista sunnuntai-iltaa!

Seuraavaan kertaan ihanainen,
Lämpimin voimahalein,
Erika

P.S. Muista, että olet juuri se, joka itsellesi kerrot olevasi. Pidä ne sanat siis rakastavina ja positiivisina!